Hallituksella on ollut tarjota kansalle tähän mennessä lähinnä keppiä, eikä linjaan ole luvassa muutosta.
Valtiovarainministeriö viimeistelee parhaillaan ehdotustaan valtion ensi vuoden budjetista valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) johdolla. Ehdotus etenee hallituksen budjettiriiheen elo-syyskuussa.
Oppositio on maalaillut etukäteen uhkakuvia uusista leikkauksista ja muista kansankurituskeinoista. Näitä saattaa olla myös tulossa viimeistään ensi keväänä, jos hallitus ei muilla konsteilla onnistu päätavoitteessaan eli valtiovelan kasvun pysäyttämisessä. Se tuskin onnistuu, ellei hallituksen toinen päätavoite – työllisyysasteen nostaminen nykyisestä alle 69:sta 72:een – toteudu, kuten pahasti näyttää. Siihen tarvittaisiin 120 000 uutta työpaikkaa. Vertailun vuoksi: Ruotsissa työllisyysaste on 75 prosenttia.
Valtiovarainministeriön valtiosihteerin Martti Hetemäen mukaan taloustilanne on paljon pahempi kuin yleisesti ajatellaan. "Meillä on pohjoismainen hyvinvointivaltio, sen etuudet ja palvelut, mutta työllisyysaste on eteläeurooppalainen", hän vertaa (HS 10.8.) ja kehottaa kaikkia valmistautumaan ikäviin päätöksiin.
Talouden signaalit ovat kieltämättä lohduttomat. Kasvu on toivottoman hidasta, eikä siitä ole työllisyyspakettien rahoittajaksi. Työttömiä työnhakijoita on 350 000. Reilut 100 000 nuorta on työtä tai opiskelupaikkaa vailla. Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa ja mikä oudointa, niin tekee myös avointen työpaikkojen määrä.
Juha Sipilän (kesk.) hallitus on kovan paikan edessä, eikä nyt puhuta sotesta. Kolmen ässän koplan on saatava työllisyysaste nousuun keinolla millä hyvänsä. Muussa tapauksessa edessä on joko lisää leikkauksia ja veronkorotuksia tai velkaantumisen jatkuminen – tai pahimmassa tapauksessa ne kaikki.
Keinovalikoimaa karsii hallituksen työmarkkinajärjestöjen kanssa alkukesällä solmima kilpailukykysopimus, joka sitoo päättäjien kädet ansioturvan osalta. Kannustinloukkuja on silti purettava ja työn vastaanottamista on tehostettava tavalla tai toisella, jotka tuskin lisäävät hallituksen suosiota. Tosin se voi lohduttautua asiassa sillä, että kriisitietoinen kansa antoi sille kyseiseen työhön viime eduskuntavaaleissa valtakirjan.
Hallitus ei voi piiloutua enää vallitsevien suhdanteiden taakse. Sen lähiajan päätöksistä riippuu pitkälle se, onko Suomi jatkossakin hyvinvointiyhteiskunta vai joudutaanko yhä useampia palveluja ajamaan rahapulan takia alas.