Tämä kirjoitus on suunnattu kaikille raskautetuille, jotka joskus kokevat työnsä turhaksi tai kokevat sisimmässään olevansa työnantajalleen tai yhteiskunnalle hyödyttömiä, ehkä jopa taakkana. Se tunne on minullekin tuttu.

Kaikille toimielimille, ohjausryhmille, työvaliokunnille ja neuvostoille, jotka valmistelevat strategioita, sääntöjä ja ohjeita, joista hiotaan lopulta ympäripyöreitä, ja joissa ei kerrota mitään.