Suomessa käytössä oleva suhteellinen vaalitapa perustuu niin kutsuttuun D’Hondtin menetelmään, joka suosii suuria puolueita. Tämä vaalimatematiikka, alun perin Ranskassa kehitetty, johtaa tilanteisiin, joissa pienpuolueiden kasvaminen on lähes mahdotonta.
Esimerkiksi Lapissa vihreän puolueen ehdokas sai lähes 5 000 ääntä, mutta ei päässyt eduskuntaan, kun taas toisaalla huomattavasti pienemmällä äänimäärällä ehdokkaat pääsivät läpi suurten puolueiden listoilta.
Tämä on kohtuutonta niin äänestäjiä kuin pienpuolueita kohtaan. Suhteellinen vaalitapa suojelee isoja puolueita ja estää pienempiä haastajia nousemasta. Pienpuolueet jäävät kuin suonsilmään, vaikka niillä olisi tuhansia kannattajia valmiina tukemaan muutosta.
Ratkaisuna on suhteellisen vaalitavan korvaaminen oikeudenmukaisemmalla järjestelmällä, joka antaa kaikille äänille saman painoarvon. Nykyinen vaalitapa on demokratian irvikuva, joka ylläpitää vallan keskittymistä suurille puolueille.
Reilumpi yhteiskunta edellyttää, että kaikkien kansalaisten ääni kuuluu riippumatta yhteiskuntaluokasta. Äänestämisen velvollisuuden muuttaminen pakolliseksi ja oikeudenmukaisempi vaalitapa lisäävät poliittisen vaikuttamisen voimaa ja nostavat esiin pienituloisten yhteiskunnan jäsenten ja pienpuolueiden tarpeita. Silloin päätöksenteko heijastaisi paremmin koko kansan tahtoa.