Noora Kunnas huokaa, mutta katsoo haastattelijaa iloisesti. Taas on kysytty sitä ja taas siihen on vastattava.
- No, eihän se varmaan meille itsellekään lopulta kauhean suuri yllätys ollut, että meistä tuli lastenkirjailijoita. Tuskin muillekaan, Noora sanoo.
Noora ja Jenna Kunnas ovat ikisuositun lastenkirjailija Mauri Kunnaksen tyttäriä. Kaksikko on tähän mennessä julkaissut kaksi lastenkirjaa: Kaheli sakki ja kauhujen kaappi sekä Kaheli sakki ja pöyhkeä paroni. Kolmas eepos, Kaheli sakki ja mysteeri majatalossa, ilmestyy keväällä.
Kunnaksen tyttärien lastenkirjoissa huumori on isä-Kunnaksen teoksia rätväkämpää ja ote astetta anarkistisempi. Kirjoissa seikkailevat muun muassa kaksi koiraa, norsu, possuja ja sotilasnukke. Niissä on mukana naurattamisen hienoin elementti, pieruhuumori.
- Mutta sehän on todella hauskaa! Kaikkihan pitävät pieruhuumorista. Ne, jotka väittävät, etteivät pidä, valehtelevat, Jenna puuskahtaa.
- Nämä meidän kirjathan ovat vähän kuin Viisikkoja: syöminen on vain korvattu pieremisellä, Noora täydentää.
Isän ideat eivät kelpaa
Teosten juuret ovat syvällä lastenkirjallisuuden klassikoissa: jo aikaisemmin mainitut, nuorena ahmitut, Enid Blytonin Viisikko- ja Salaisuus -sarjat sekä Roald Dahlin ajattomat teokset ovat jättäneet jälkensä.
- Maurice Sandokin Hurjat hassut hirviöt -teos on kuvittajana ollut minulle sellainen suuri esikuva. Että jos joskus osaisi piirtää tuolla tavalla, Jenna kertoo.
Ensimmäisen Kahelin sakin tekeminen kesti kaksi vuotta, mutta seuraava syntyi ripeämmin, noin vuodessa. Kaksikon työnjako on selvä: Noora kirjoittaa ja ideoi ja Jenna piirtää.
Vaan auttaako isä-Kunnas tyttäriään ideoinnissa?
- Kyllähän se kovasti haluaisi ja kertoo usein, että tässä olisi nyt kuulkaa tällainen tosi hyvä idea. Yleensä me sanomme, että pidä itselläsi vaan, kun kerran niin hyväkin on, Noora sanoo.
- Mutta onhan se ollut ihan fiiliksissä näistä meidän kirjoista. Toisaalta sen on vähän pakko tykätä niistä, koska se on meidän iskä, Jenna jatkaa.
Ei ole perusteltua kirjoittaa lapsille helpompaa
Kunnaksien mukaan lastenkirjojen tekeminen ei poikkea aikuisille kirjoittamisesta.
- Kirjoitan sellaista, joka itsestäni tuntuu hauskalta. Aikuiset usein aliarvioivat lapsia ja ajattelevat, että heille pitäisi tehdä jotenkin helpompaa. Itse en ole ikinä ajatellut niin, eikä se minusta olisi edes mitenkään perusteltua, Noora sanoo.
Lastenpsykologit ovat olleet huolissaan siitä, etteivät vanhemmat enää lue lapsilleen. Kahelisakin äidit auttavat ja kertovat pyydettäessä, mikä kirja kannattaa ottaa käpälään ja mennä lukemaan piltille ennen kuin nukkumatti heittää unisantaa silmiin.
- Pekka Vuoren kirja Into, parrakas vauva on todella mainio, evästää Jenna.
- Kauheaa, pitääkö sanoa vain yksi? Olkoon se sitten Roald Dahlin Kuka pelkää noitia, jatkaa Noora.
