Olisi jo ohi, ei tule ikävä. Tätä luonnehdintaa kuluneesta vuodesta on käyttänyt yksi jos toinenkin ystävä ja kadunmies, kun vuodenvaihde on alkanut häämöttää horisontissa.
Tämä on ollut raskas vuosi.
Moni menetti idolinsa ja esikuvansa, kun David Bowie, Muhammad Ali, Prince ja Leonard Cohen kuolivat. Suuri joukko suri myös Riki Sorsan, Matti Hagmanin, Pentti Siimeksen ja Jouko Turkan poismenoa. Kalkkiviivoilla vietiin vielä George Michael ja Carrie Fisher.
Uutisvirta on tulvinut Irakin ja Syyrian hirveyksiä, pakolaiskriisin aiheuttamia jännitteitä, toistuvia terrori-iskuja Euroopan kaupungeissa. On nähty Brexit ja huoli EU:n tulevaisuudesta, Trumpin voitto ja Yhdysvaltain punaniskauho, vihaa suoltavien ääri-ideologioiden nousu lähestulkoon salonkikelpoisiksi ympäri maailman.
Kotimaassa on leikattu, vaikka oli luvattu ettei leikata. On ollut Talvivaaraa, Terrafamea ja sotesoppaa. Ylen kriisi. Kansa on repeytynyt eri leireihin – yksi haluaa rajat kiinni ja takaisin tuotantolinjalle, toinen pysyy idealismissaan ja haluaa ojentaa auttavan käden. Kolmas vetää verhot kiinni ja katselee tyytyväisenä kissavideoita.
Nettikeskusteluissa on vaadittu päitä vadille pääministeristä naapurin Seppoon (nimi muutettu). Lynkkausmieliala on saanut somessa täysin uudet, pelottavat mittasuhteet.
Sivustaseuraajalla tulee jossain vaiheessa raja vastaan. Menneen vuoden aikana on useasti käynyt mielessä, että missäköhän se pippuri kasvaa ja voisiko sitä lähteä sinne viljelemään. Ilmapiiri on ollut niin negatiivisesti latautunut, että on tuottanut vaikeuksia nähdä kaikkea hyvää ympärillään.
Suomi on edelleen maailman turvallisimpia ja vakaimpia maita olla ja elää. Koulutustasomme on edelleen huippuluokkaa. Rovaniemellä ja Lapissa matkailuala on ennennäkemättömässä nosteessa. Alkutalvi on ollut kelien osalta loistava. RoPS pelaa myös ensi kaudella Veikkausliigaa.
On edelleen lottovoitto syntyä Suomeen. Meillä on asiat niin hyvin, että pystymme kuluttamaan aikaamme toisten asioista huolehtimiseen. Sitä luksusta ei monella ole.
Ensi vuonna pieni pohjoinen valtiomme täyttää vasta 100 vuotta. Sinä aikana olemme kulkeneet uskomattoman nousujohteisen matkan, ja se on tapahtunut yhteen hiileen puhaltamalla.
Ei käännetä kelkkaa juhlavuonna.
Kilistelkäämme tänään siinä toivossa, että tulevana vuonna pohdimme ennen kuin räyhäämme. Että mietimme sitä, mitä meillä on, eikä sitä, mitä meillä ei ole. Että emme yritä vihaamalla myrkyttää kenenkään toisen elämää, sillä silloin myrkytämme kaikkein eniten omaamme.
Hyvää uutta vuotta. Olkoon se edellistä valoisampi.