Minä lepäsin, sillä kesälomani sai mielenkiintoisen käänteen, kun toisen lomaviikon alussa oikea – se parempi – käteni meni poikki.
Alussa oli sohva, kipulääkkeet ja internetin suoratoistopalvelut. Ulkona ne kaksi kesän helleviikkoa ja näyttämönä vanha kivitalo, joka varastoi lämpöä. Ihohuokosista tirisi ibuprofeeni ja parasetamoli, kun aurinko pani parastaan. Suihkussa ei viitsinyt ravata alinomaa, sillä se vaati muovipussin teippaamista kipsin ympärille ja yhden käden peseytymisperformanssia.
Marinoiduin omissa liemissäni, kärvistelin kivuissa ja velloin masennuksessa viikon pari. Sitten päätin nostaa itseni alhosta ja nähdä tilanteen positiivisen puolen: ei lomasuorittamista koko kesänä!
Lomani ovat näet yleensä juoksemista paikasta toiseen: reissua sinne, retkeä tänne, kyläilyä siellä, juhlia täällä. Matkalla ollessa ei malta levätä laakereillaan, kun on paljon uutta nähtävää ja koettavaa. Ystävien luona tai kotona ollessa täytyy ehtiä harrastaa, jottei loma valuisi hukkaan. Hauskaa, mutta harvoin rentouttavaa.
Nyt oli pakko hyväksyä, että tekeminen jäisi vähemmälle. Piti keskittyä lepoon ja oppia nauttimaan siitä. Päivittäisannoksen jännitystä takasivat yli-innokkaan pentukoiran ulkoiluttaminen vasemmalla kädellä ja pörröistä pikkukaveria ihastelleille ohikulkijoille jutusteleminen. Sosiaalinen media pysyi kiinni, sillä kavereiden lomahehkutukset olisivat tehneet psykologista tuhoa.
Jossain vaiheessa valkeni, että tätä olin jo vuosia kaivannut: lomaa, jonka aikana en tee mitään. Usein se oli suunnitelmissa, mutta aina se oli tuntunut haaskaukselta.
Kotona lepäillessä rauhaa sai kehon lisäksi mieli. Kun suurin osa tekemisestä on poissuljettua, voi antaa itsensä vain olla. Vaihtoehtojen puute on tehokas stressinpoistaja.
Naapurusto näyttäytyi tyystin erilaisena, kun sitä tallusteli kaikessa rauhassa, ilman kiirettä mihinkään. Pienet retket lähialueille osoittivat, miten hienossa paikassa elämme ja asumme, kunhan sitä ehtii arvostaa.
Tämä kesä ei ollut kohdallani se kaikkein jännittävin, mutta kaikkein rentouttavin se oli. Töihin palatessa oli aidosti levännyt olo, ja tuttu "tarvitsen lomaa, koska olin lomalla" -tunne loisti poissaolollaan. Arki tuntui kevyemmältä.
Ystäväni usein vertaa itsensä kuluttamista rahan kuluttamiseen – aina ei voi vain nostaa tililtä, välillä pitää tehdä talletuksia. Jokaisen loman ei tarvitse olla tajunnanräjäyttävä odysseia, joskus voi vain olla. Jollekin siihen sopiva paikka on mökki, toiselle mummola, kolmannelle oma koti. Jollekin teltta kairassa.
En suosittele raajojen rikkomista, mutta lomasuorittamisen muotti kannattaa silloin tällöin särkeä. Laatuaika on suhteellinen käsite.