Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kaa­to­lu­pa­kei­not­te­lu myös tuo­mit­ta­vaa

En halua millään tavoin puolustella järjetöntä salametsästystä. Lapinlahden tapaus on törkeydessään ennen kuulumaton, mutta ehkä olisi silti syytä pohtia salametsästystä muistakin näkökulmista.

Pääkirjoituksen P.S.-osiossa (12.3.) mainittiin Lapin kyliä, missä tiedettiin olleen salametsästystä, mutta sen ilmituloa salailtiin naapurisuhteiden vaalimiseksi, vaikka yleinen mielipide oli salametsästystä vastaan. Vaitioloon on muitakin syitä kuin naapurisopu.

Valtio omistaa hirvet. Lupia jaetaan harkinnan mukaan, mutta entä jos niitä ei saada? Rahatkaan eivät välttämättä riitä lupamaksuihin. Ei ole poikkeuksellista, kun erämaakylissä oltiin yksissä tuumin mukana hirvien metsästyksessä.

Raha oli tiukassa, vatsa kurisi tyhjyyttään ja metsässä juoksi satoja kiloja lihaa. Mikä neuvoksi? Kivääri käteen ja jahtiin. Olihan se salametsästystä, mutta oliko se uroteko? Tuskin, eikä siitä varmasti niin ajateltukaan.

Kirjoittaja arvostelee Metsähallituksen hirvilupapolitiikkaa. Kuva ei liity kirjoitukseen (kuvituskuva).
Kirjoittaja arvostelee Metsähallituksen hirvilupapolitiikkaa. Kuva ei liity kirjoitukseen (kuvituskuva).
Kuva: Vesa Joensuu

Oliko hirven kaatoon oikeutus? Mielestäni oli, sillä tiukassa tilanteessa oma vatsa on lähempänä kuin valtion maha. Toki viranomaiset yrittivät saada taitavia eränkävijöitä kuriin, mutta kun kyläläisillä oli oma lehmä ojassa, suut pysyivät kiinni. Takasihan se syötävää. Eikä yleinen mielipide ollut sitä vastaan, päinvastoin.

Luvallisessakin metsästyksessä on tullut esiin epäkohtia, joita olisi syytä tarkastella kriittisesti. Etelän metsästäjät keinottelevat asuinpaikkakuntalain nojalla itselleen vapaan metsästysoikeuden valtion maille. Se annettiin pohjoiseen aikoinaan houkutuksena/etuna, jotta näitäkin perukoita saataisiin asutettua. Etelässä piisasi väkeä ja nyt tätä oikeutta pitäisi jakaa heille. Salametsästystäkö? Kyllä, vaikka lain kirjainta näennäisesti noudatetaankin.

Kaikilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus metsästykseen. Tätä periaatetta Metsähallitus toteuttaa myöntämällä jahtilupia valtion maille. Kaunis ajatus, mutta varsinkin hirvestyksessä se on aiheuttanut Lapissa ongelmia.

Etelän metsästysporukoille myönnetään kaatolupia ja kun jahti alkaa, heitä saapuu suurin joukoin koirien kanssa. Tämä ei täytä metsästämisen perimmäistä ajatusta, vaan voidaan puhua pääkirjoituksenkin mainitsemasta lahtaamisesta. Ravinnon saanti pelkästään metsästämällä ei nykyään ole olennaista, vaikka silläkin on merkitystä, mutta tällainen pyynti viittaa vain lahtaamiseen. Se osoittaa piittaamattomuutta ja kunnioituksen puutetta riistaeläintä kohtaan. Valtio silti mahdollistaa toiminnan.

Tuomo Alaoja