Lapin väkiluku on ollut laskussa jo 40 vuotta, eikä alamäelle näy loppua. Tai näkyy, jos niin päätetään.
Tuoreimman tilastotiedon mukaan Lapissa on 180 102 asukasta. Se on peräti 41 066 vähemmän kuin 1967, jolloin maakunnan väkiluku oli korkeimmillaan. Sen jälkeen luku on pudonnut joka vuosi lukuunottamatta paria 1990-luvun lamavuotta.
Viimeksi kuluneen kahden vuosikymmenen aikana miinusta on tullut 19 000:n ja vuosikymmenenkin aikana 4 300 lappilaisen verran (LK/PS 2.3.). Jos Tilastokeskukseen ennustajalahjoihin on luottaminen, tahti on samanlainen tulevankin vuosikymmenen aikana. Täältä löytyy vain kaksi kuntaa, jotka ovat onnistuneet kasvattamaan asukaslukuaan. Rovaniemellä ihmettä selittävät pitkälle opiskelu- ja työmahdollisuudet sekä liikenneyhteydet, Kittilässä matkailu- ja kaivostoiminta.
Ennusteet lupaavat kaksikolle hyvää jatkossakin. Huonolta ei näytä myöskään muiden matkailukeskittymäkuntien Kolarin, Inarin ja Enontekiön tulevaisuus. Sen sijaan muun Lapin näkymät arvioidaan väestökehityksen suhteen enemmän tai vähemmän huonoiksi.
Faktat ovat faktoja, mutta ennusteet on tehty torjuttaviksi. Ne eivät määrää tulevaisuuttamme, vaan me itse. Kittilä on tästä oiva esimerkki. Harvempi osasi ennustaa parikymmentä vuotta sitten Ounasjokivarren taantuvan pitäjän nousun kasvavaksi kunnaksi ja Lapin huoltosuhdeveturiksi.
Poismuuttovirus on mahdollista kukistaa. Tautiin löytyy lääke, tosin vain yksi: työ. Sen puute on yleisin syy työikäisen väestön lähtöön Lapista. Pelkkä luontainen vetovoima, jota meillä toki riittää, ei riitä pitämään porukkaa täällä.
Metsät, maisemat ja malmit ovat vahvuutemme: tukipylväät löytyvät metsäteollisuudesta, matkailusta ja kaivoksista. Koska kaikissa kunnissa ei ole tunturikeskuksia, eikä rikkaita malmisuonia, tarvitaan myös muuta. Suuriin ikuisuushankkeisiin – Vuotos, Jäämeren rata ja Sokli – ei pidä ripustautua, sillä pelastus voi piileskellä pienemmissä puroissa. Ne on löydettävä ja kyettävä ottamaan käyttöön.
Tosiasioiden tunnustaminen on tässäkin tapauksessa viisauden alku. Valtaosassa Lapin kunnista työikäisten määrä pienenee samaan aikaan, kun työssä käymättömien, etupäässä työttömien ja eläkeläisten määrä kasvaa. Omat voimamme eivät riitä väestökurssin kääntämiseen, vaan siihen tarvitaan ulkopuolisten apua. Nyt on korkein aika vaihtaa ”junantuoma”-termin sävy negatiivisesta positiiviseksi.