Tapaninpäivän ja laiskanpulskeiden välipäivien ratoksi haastan koko Rovaniemen talviurheiluskabaan! Laji saattaa ensi alkuun kuulostaa vieraalta, mutta kyseessä on kaikille tavantallaajille tuttu juttu.
Jokainen joka vahingossakaan, ja vahingossa juurikin, on päätynyt hillumaan Rollon keskustaan marras-joulukuun aikana, tietää tämän: Siitä hillunnasta ei selviä ehjin nahoin ilman pettämätöntä pelisilmää. Moni muunmaalainen ei arvaisi, että Pohjoisella Napapiirillä mittelöidään paraikaa Nälkäpelin veroisessa lajissa, joka kantaa nimeä: Tasamaa-Slalom.
Enpä arvannut minäkään. En tasan olisi uskonut jos joku olisi kolme kuukautta sitten väittänyt Etelä-Suomi-pakomatkani päättyvän keskelle turistihel… misimpukkaa. Olisin haastellut: "No problemos! NYC:in, Lontoon ja Mumbain rysien rinnalla Suomen Lappi vilkkaimmillaankin on kuin huopatossutehdas."
Vaan kas, kuis kävikään? Kävi ylpeys yllättymisen edellä. Näyttää siltä, että tämän tossutehtaan tuotannolle on järjetön kysyntä. Ja nyt ne, kaiken maailman kysyjät, eksyvät tieltä ja hiihtelevät haalareissaan ees sun taas pitkin kaupungin katuja ilman minkään valtakunnan väistelytaitoa. Lähtivät lomalle, lompsis!
Kuten joku aktiivilukija saattaa muistaa, minä lähdin kolmisen kuukautta sitten karkuun kotikaupunkini Riihimäen sammaltavaa sykettä ja katkokävelevää klangia ja päädyin tänne, maailman perälle Pohojoseen. Tuumasin, että täällä sielu lepää, eikä laahaa jaloissa, eikä kukaan pyöri jaloissa, tiellä tahi edessä.
Joopelis joo. Eipä vissii! Opin kantapään kautta: Pohjoiseen ei moni jää, mutta sitäkin useampi siellä piipahtaa. Jääjät ja piipahtajat törmäilevät toisiinsa torsojen varjoihin jäävissä kuolleissa kulmissa. Tumpsis! Sorry! Aaaargh!
Toisaalta asiaa voi ajatella myös joulumielin: Turismi on Rollon valttikortti. On suunnaton ilo elää tätä pallontallauksen kulta-aikaa! Tulevaisuuden (kauhu)kuva Chinatownin väriloistosta Rovakadulla kuulostaa korkeintaan kuumottavalta, eikä ikuisuusjonotus lasketteluhisseihin, kassoille ja julkisiin ole kuolemaksi. Siinä voi kasvattaa kärsivällisyyttä kärsimyskukan sijaan!
Työskenneltyäni täällä turistien parissa olen päässyt osaksi uutta ja merkillistä kokemusta. Lapin lumo ja jouluntaika näyttävät käyvän muunmaalaisiin silmiin niin kovalla volyymilla, ettei aina edes näe eteensä. Onko järkee vai ei? Onko vaarallista vai ei?
Oli miten oli, sesonki tuli. Aikani tässä slalomissa pujoteltuani ja törmäiltyäni, tuli pyllyn alle tuli. Esitin itselleni ratkaisevan kysymyksen: Siedänkö vai otanko hetkeksi hatkat? Ollako jäärä jääjä, joka piipittää piipahtajien tähden vai ryhdynkö itse piipahtajaksi, jonka tähden joku jäkättää?
Lentoyhtiöiden romantisoitu joulumainonta antaa ymmärtää, että parasta on voida lentää jouluksi kotiin. Tänä vuonna, ensi kertaa elämässäni olin harvinaisen onnellinen päästessäni jouluksi kotoa pois. Pujottelin turismin tieltä turistiksi toisten tielle. Kiitos ja anteeksi, lompsis.