Muuttolinnut ja jäätelökioskit ovat palanneet katukuvaan. Jäät ovat lähteneet ja vaatekerrokset vähenneet.
Toukokuu, jonka sanotaan olevan kuukausista julmin, on menneen talven lumia, eikä pilkkopimeässä tarvitse enää sokkona suunnistaa saati sitten tehdä siitä numeroa. Mistä sitten tehtäisiin? Mistä täällä Peräpohjolassa puhutaan, ellei pakkasesta ja pimeästä?
Erään paikallislehden lukija esitti varsin puhututtavan juttuidean piknik-vilteillä viinin ja Tuc-keksien äärellä käsiteltäväksi. Täti nousi trendikkäästi tekstiviestipalstan barrikadille ja veisteli: ”Kesän lähestyessä eteen tulee paljon kaunista katsottavaa, kuten luonnon kukat. Toisenlaista katsottavaa tarjoavat ihmiskehojen pinnoilta pilkahtavat töhryt, joita tatuoinneiksikin kutsutaan.”
Viestin sisällön voi kiteyttää sanoihin: Hyi olkoon, mitä saastaa. Kiistelkäämme siis mielipidekysymyksistä, kun muusta emme vähään aikaan voi.
Tekstiviestipalstan päsmärin mukaan olisi kaikkien kannalta parempi, jos nämä sähkökaappien kylkiin sotkettuihin graffiteihin verrattavat liat ja loat piilotettaisiin silmiltä. Kyseessähän on vai huonon itsetunnon omaavien itsensä korostajien halveksittava harrastus, joka pahentaa ulkonäön ja aiheuttaa kanssaihmisissä allergisia reaktioita per se .
Mielipideteksti huipentui manifestiin: ”Mieti kahdesti, haluatko kuljettaa noita töhryjä lopun ikääsi julkisilla paikoilla!” Otin varmanpäälle ja mietin kolmesti. Entä jos yhä haluan?
On jännittävää huomata, miten muiden ihmisten tekemät ulkonäkövalinnat aiheuttavat monille siitepölyä silmiin ja sahanpurua sieraimiin. Vielä mystisemmäksi asian tekevät ne, yleensä sangen kovaääniset paheksujat, jotka eivät selvästikään ole perehtyneet asiaan tai keskustelleet asianosaisten kanssa.
Kysyvä ei tieltä eksy, sanotaan kai Raamatussakin. Sanotaan siellä tosin muutakin. Erään maallikkosaarnaajan mukaan muun muassa sellaista, että hipiään hakatut leimat ja ihoon poratut reiät, joita myös lävistyksiksi kutsutaan, ovat pääpirun poraamia käytäviä kadotukseen. Hänen mielestään kyse tuskin oli mielipidekysymyksestä.
Star Warsista tuttu, kaikkien rakastama Yoda ei muistaakseni ottanut kantaa tatuointeihin, mutta tuo viisas otus tiesi jotain perimmäistä kadotuksesta. Yoda sanoi, että pelko on tie pimeälle puolelle. Pelko johtaa kiukkuun, kiukku vihaan ja viha kärsimykseen. Pelkäämme sitä, mitä emme tunne. Miten inhimillistä.
Ennen kuin asioikseen ryhtyy pelkäämään ja vihaamaan, voi kuitenkin kahdesti tai vaikka kolmestikin miettiä: Tiedänkö aiheesta tarpeeksi? Jos uskaltaa myöntää, ettei tiedä, voi seuraavaksi rohjeta vaikka kysyä.
Moni tatuointi kertoo tarinan. Jos malttaa kuunnella, voi oppia palan ihmisen tarinaa. Uhka vai mahdollisuus?
Kirjoittaja on hiljattain Rovaniemelle muuttanut pallontallaaja.