Raamatun tutkijat Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakola ovat kirjoittaneet kirjan Jumalan synty. Alaotsikko "Isän ja Pojan kätketty historia" viittaa siihen, että Raamatun tekstejä kopioitaessa ja käännettäessä tekstejä kirjoitettiin uusiksi.
Hepreankielisen Tooran ja kreikankielisen Septuagintan tekstin mukaan: ”Kun Eljon … määräsi kansojen rajat jumalan poikien luvun mukaan. Jahven osuus on hänen kansansa Israel” (5 Moos. 32:8-9). Eljon oli El-jumalan lisänimi ”korkein”, ”ylin”. Nykyraamatussa El-jumala, jumalan pojat ja Jahven uudempi, alempi asema on häivytetty.
Juutalaisten uskonto oli alkujaan monijumalainen. Siinä se ei eronnut muusta maailmasta. ”Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien kokouksessa” (Psalmi 82). Jumalat olivat ihmisen kaltaisia. Aatami ja Eeva ”kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa” (1 Moos. 3:8). Ihmiset tekivät jumalat kuvikseen eikä päinvastoin.
Kun jumalia oli monia, niillä oli erilaisia rooleja. Tietenkin ne liittyivät ihmisten elämään. El oli korkeimpana jumalana luoja. Baal oli Israelissa ja Juudassa yleisesti palvottu sään, sadon ja myrskyn jumala. Jahven palvonnan vahvistuessa se omaksui muiden jumalien rooleja.
Jahvesta sään ja auringon jumalana näkyy jälkiä Raamatussa. ”Vedet näkivät sinut, Jumala …Pilvet syöksivät vettä, ylhäällä jylisi ukkonen, tulinuolesi halkoivat taivasta” (Psalmi 77). ”Jumala … kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun … hänen ympärillänsä väkevä myrsky” (Psalmi 50). Myös suomalaisten ja karjalaisten ylijumala Ukko oli sään, ukkosen ja sadon jumala.
Juutalaisten identiteetin varjelu pakkosiirtolaisuudessa vahvisti yksijumalaisuuden syntyä. Niinpä Jahve määräsi puolisonsa Aseran palvontapaikat hävitettäviksi, kuten Vanha testamentti kertoo. Yksijumalaisuuden myötä jumala kehittyi tuonpuoleiseksi kaikkivaltiaaksi olennoksi.
Jeesus peittyy pääosin suullisen perimätiedon ja tulkintojen hämärään. Hän näki tehtäväkseen saarnata vain juutalaisille. Sanoman ydin oli jumalan valtakunnan pikainen tulo vielä hänen eläessään. Vasta hellenistikristityt tekivät Jeesuksen juutalaisuuden sisäisestä uudistusliikkeestä uskonnon kaikille kansoille. Lähetyskäskyä hän ei koskaan antanut.
Rooman keisarit halusivat yhtenäisen valtakunnan ja sitä tukevaksi ideologiaksi yhtenäisen opin kristinuskosta, jonka mukaan ei ollut muuta valtaa kuin jumalasta. Keisarien aloitteesta järjestettiin Nikeassa, Konstantinopolissa ja Khalkedonissa kirkolliskokouksia. Niissä piispat äänestivät kirkon opista, oliko Jeesus ihminen, jumala vai molempia sekä jumalan kolminaisuudesta.