Julkista keskustelua on hallinnut jo pitkään oikeiston lietsoma velkahysteria, jossa julkinen velka esitetään pahana demonina. Poliittisesti tälle paniikille sukua oleva velkapopulismi on kasvattanut vaaleissa porvareiden äänisaalista.
Mielenkiintoisen näkökulman julkiseen velkaan antaa ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty teoksessaan Pääoma ja Ideologia. Hän osoittaa, että on olemassa tilastollisesti merkittävä yhteys julkisen velan määrällä ja varallisuuseroilla. Kyseessä on positiivinen yhteys eli kun julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen nousee, samalla nousee rikkaiden osuus kokonaisvarallisuudesta.
Tämä johtuu siitä, että julkisesta velasta, kuten velasta yleisestikin maksetaan korkoa sen antajille. Korot maksetaan valtion velan osalta valtion kassasta velan antajille.
Valtion korkomenot valuvat rikkaille, mikä lisää varallisuuseroja. Tätä pahentaa se, että historiallisesti rahat korkojen maksamiseen kerätään veroina, joista rikkaat maksavat köyhiä pienemmän osuuden. Valtio ottaa velkaa rikkailta ja maksaa heille korkoa rahasta, jonka se kerää verotuloina köyhemmältä kansanosalta.
Julkiseen velkaan ei tule suhtautua dogmaattisesti, kuten oikeisto, vaan käytännöllisesti ottaen vallitsevat olosuhteet huomioon. Julkisella velalla on paikkansa huolimatta merkittävästi negatiivisista vaikutuksista.
Ei ole tarkoituksenmukaista, että valtio hoitaisi ylijäämän avulla kaikki tieinvestoinnit, koska niiden tekeminen velkarahalla on useimmiten järkevämpää. Velan ottaminen puolustusmenojen eksponentiaaliseen kasvattamiseen tai veronalennuksiin rikkaille on tyhmää ja lyhytaikaista talouspolitiikkaa.
Velkaantumista voi ja pitää vastustaa vasemmistolaisesta näkökulmasta. Tämä ei saa tarkoittaa leikkauksia ja hyvinvointipalveluiden alasajoa, vaan velkaantumisen vastustamisen tulee kulkea käsi kädessä progressiivisen verotuksen vaatimuksen kanssa.
Rahat, jotka tarvitaan julkisten palveluiden ylläpitämiseen, pitäisi kerätä oikeudenmukaisesti kaikilta yhteiskunnan jäseniltä eikä lainata harvoilta. Suurella julkisella velalla ei ole sijaa kestävässä talouspolitiikassa, joka tavoittelee hyvää elämää kaikille, ei harvoille.