Suomi on ollut pitkään koulutuksen mallimaa maailmassa, mutta nyt näyttää sivu kääntyneen. Tuorein, Taloudellisen yhteistyön järjestön OECD:n tekemä koulutusvertailu kertoo, että maassamme on keskivertomaita enemmän joutilaita nuoria miehiä, joilta puuttuu sekä koulutus- että työpaikka.
Selvityksen mukaan 20–24-vuotiaiden miesten joutilaisuus eli syrjäytyminen on lisääntynyt Suomessa kymmenessä vuodessa samaan aikaan, kun se on monissa muissa maissa vähentynyt. Melkein yksi viidestä suomalaisnuorukaisesta täyttää neet-nuoren (neither in employment nor in education or training) kriteerit, mikä on kuudenneksi korkein luku kaikista vertailumaista.
Suomi painii tässä ongelmassa samassa sarjassa Unkarin, Puolan, Slovakian ja Irlannin kanssa. Ongelma on syventynyt viidessä vuodessa Suomen lisäksi vain lähinnä Kreikassa, Irlannissa, Italiassa, Portugalissa ja Espanjassa.
Syrjäytyminen koskee Suomessa myös nuoria naisia, mutta vähemmän kuin miehiä. 20–24-vuotiaista suomalaisnaisista neet-nuoriksi luetaan 15 prosenttia ikäluokasta, mikä sekin on puolitoista prosenttiyksikköä suurempi luku kuin 2005.
Nuorten pahoinvoinnista ja syrjäytymisestä on puhuttu Suomessa jo vuosikymmenen ajan. Yksi edellisen, Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen kärkihankkeista oli nuorisotakuu, jonka tavoitteena oli taata työ-, harjoittelu-, kuntoutus-, työpaja- tai opiskelupaikka kaikille alle 28-vuotiaille. Takuu tuotti tuloksia, muttei läheskään siinä määrin kuin poliitikot ja hankkeen nimi etukäteen lupailivat.
Säästökohteita työkseen etsinyt Juha Sipilän (kesk.) hallitus on supistanut nuorisotakuun rahoitusta ja jatkanut edellisen hallituksen aloittamaa koulutusleikkauslinjaa. Silti takuun pitäisi olla yhä voimassa, kuten myös lupaukset etsivän nuorisotyön ja nuorten mielenterveyspalveluiden vahvistamisesta. Teoria ja käytäntö eivät näytä tässäkään asiassa kohtaavan.
Syrjäytymisen syiksi on tarjottu hiipuneen talouskasvun ja kasvaneen työttömyyden lisäksi ainakin viime vuosien leikkauksia, puutteellista sosiaalihuoltoa ja koulujen liian suurta ongelmiintarttumiskynnystä. Syitä on etsitty myös 1990-luvun lamasta, joka ajoi monen tämän päivän nuoren vanhemmat taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin jättityöttömyyden ja konkurssiaallon myötä.
Nyt on korkein aika lopettaa syiden ja syntipukkien etsintä. Kaikki liikenevät voimavarat on syytä keskittää syrjäytymisen estämiseen ja jo syrjäytyneiden nuorten palauttamiseen yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi.