Kun Jouni Hiltunen oli viidentoista, hän saattoi häipyä kotoaan Helsingistä pariksi viikoksi purjehdusreissuille. Kännyköitä ei ollut. Isäkään ei tiennyt, missä Hiltunen meni. Oma purjevene vei vaikkapa Turun saaristoon. Siellä Hiltunen eksyili, vene oli pikkuriikkinen, kääpiövene.
Silloin meri oli erilainen.
Kun luodon rannassa Helsingin edustalla katsoi meren pohjaan vesi oli hirveän kirkasta.