Jou­lus­sa on eri­tyi­nen mer­ki­tys: ih­mis­ten koh­taa­mi­nen

-

Joulu ei tunnu enää samalta kuin lapsuuden joulut. Silti joulussa on edelleenkin erityinen merkitys, ja se liittyy ihmisten kohtaamiseen. Lapsuuden parhaimmat joulumuistot liittyvät ihmisiin, eivät tavaroihin. Muistan lapsuuden joululahjoista ainoastaan Lego-paketin, joka piilosta pudonneena löytyi vahingossa vasta joulun jälkeen komeron perältä. Parhaiten muistan, miten aattona meidän lasten vatsoissa jännitys kutitteli, vaikka yritimme keskittyä televisiossa näytettäviin Disneyn piirrettyihin ja salapoliisikoira Scooby-Doon seikkailuihin. Mummo oli valmistanut ruokaa riittävästi, ja joulupöytään mentiin aina nätisti pukeutuneena. Joulupukki löysi joka vuosi tiensä mummolaamme. Naurua oli paljon, myös joulupukin hauskat jutut naurattivat kaikkia. Lapsuuden jouluissa aikuiset riisuivat vakavuutensa ja olivat läsnä: lukivat satuja, leikkivät ja lauloivat joululauluja. Kun mummola sitten aikanaan myytiin ja isovanhemmat muuttivat rivitalokaksioon, joulun sukutapaamiset jäivät. Se oli kova paikka, jota surin vuosia.


Vanhemmaksi tultuani olen ymmärtänyt joulun merkityksen uudestaan. Edelleenkään joulu ei liity ulkoisiin asioihin vaan yhdessäoloon rakkaiden ihmisten kanssa. Joulu on mielentila, joka sekoittuu kiireettömyyteen ja onnellisuuteen. Pysähtyneissä onnellisuuden hetkissä ei ehkä ole mitään ihmeellistä, mutta toisaalta niissä on kaikki: rauha, jota arkea tarpoessa on vaikea tavoittaa. Minään muuna juhlapyhänä ei tunnu samalta kuin jouluna.

Ennen jouluaattoa oleva aika on kuitenkin kiireistä, ja tuntuu, kuin eläisi uutta ruuhkavuotta. Käytän joulun valmisteluihin kaiken liikenevän ajan, sillä haluan joulupöytään herkkuja jokaiseen makuun. Vieraiden aikataulujen sovittaminen on haastavaa, mutta on tärkeää tietää, kuka milloinkin tulee ja lähtee. Kodin joulukoristeissa olen maltillinen, eikä kahden aikuisen kodissa ole paljon siivottavaa. Kun istun joulupöydässä yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa, tunnen olevani onnellinen. Kiire ja pakko ovat poissa. Joulukirkkoon mennään jos jaksetaan.


Päätän pitää joulutauon sosiaalisesta mediasta ja käyttää sen ajan kirjojen lukemiseen tai vaikkapa päiväuniin.


Päätän pitää joulutauon sosiaalisesta mediasta ja käyttää sen ajan kirjojen lukemiseen tai vaikkapa päiväuniin. Päätän unohtaa ikävät asiat, odottavat työkiireet ja kaikki pakko tehdä -ajatukset. Sivuutan ajatuksistani myös kaikki negatiiviset ihmiset, joita arkena tapaan aivan liian usein. Pakkaan ulkopuolisten odotukset laatikkoon ja heitän sen pois, ilman palautusoikeutta. Tavallisuudesta poiketen joulun aikana en lue edes työsähköpostia tai luonnostele kehittämishankkeita. Jouluna ei ole pakko tehdä mitään, silloin on lupa vain olla. Lupaan olla läsnä puolisolleni, lapsilleni ja vanhemmilleni, koska opin jo lapsena, että vain sillä on merkitystä.

Vien kynttilät isovanhempieni haudoille, kiitän heitä tärkeistä muistoista ja toivotan hyvää joulua.