Suomessa on roppakaupalla ihmisiä, jotka haluavat kiihkeästi olla kirjailijoita, vaikka eivät pysty kirjoittamaan kirjoja. Rafael Donner ei koskaan halunnut kirjailijaksi, mutta kirjaa hän ei voinut olla kirjoittamatta.

Siinä, että 27-vuotias kirjoittaa omaelämäkerrallisen esikoiskirjan, on jotain niin röyhkeää, että Rafael Donner käyttää ison osan teoksen esipuheesta puolustaakseen tekoaan.