Joko nyt tärp­päi­si? – Ka­na­das­sa asuva Sam Ward, 64, on etsinyt kir­jeen­vaih­to­ka­ve­ria Ro­va­nie­mel­tä pian 40 vuoden ajan

Sam Ward asuu Streetsvillessä lähellä Torontoa. Hän etsii kirjeenvaihtokaveria Rovaniemeltä.

Kuva: Miila Kankaanranta

Eletään 1970-luvun loppua. Reilu kaksikymppinen Sam Ward tutkii Pohjoismaiden karttaa koulussa Massachussetissa Yhdysvaltain koillisrannikolla.

Kartta on vanha, ajalta ennen toista maailmansotaa. Karjala on osa Suomea, samoin Petsamo. Suomen kaupungeista kartalta löytyvät Helsinki ja Turku, ruotsiksi kirjoitettuina. Ward löytää myös Tampereen ja Kuopion.

Hän tunnustelee karttaa. Pohjoiseen ei ole merkitty mitään, ei edes Napapiiriä, vaikka Ward tietää sen olevan siellä.

– Muistan yhä, kuinka pettynyt olin, maantietohulluksi tunnustautuva Ward kertoo nyt, lähes 40 vuotta myöhemmin.

Joulukuussa 1979 ulkomaisia radiokanavia lyhytaalloilla kuunteleva Ward löytää Ylen Radio Suomen. Englanninkielisen Northern Report -lähetyksen lopuksi kerrotaan säätiedot Helsingistä ja Rovaniemeltä. Rovaniemellä on kylmä.

– Olin aivan valtavan innostunut. Otin selvää, missä Rovaniemi sijaitsee, ja kun sain tietää sen, halusin tietää lisää, Ward kertoo.

– Pistekirjoituksella tai nauhoitteina oli tuohon aikaan kuitenkin todella vähän tietoa Suomesta, puhumattakaan Rovaniemestä.

Keskoskaappi pelasti hengen

Ward on sokea. Hän syntyi keskosena, kolme kuukautta etuajassa. Keskoskaappi pelasti hänen henkensä, mutta ei näkökykyä. Hän näkee vain erittäin kirkkaita valoja ja niiden ansiosta muodostuvia varjoja.

– Kirkkaalla auringonpaisteella pystyn väistämään suurta puuta. Erotan myös buffet-pöydän yläpuolella olevat spottivalot, Ward kuvailee.

Nuori Sam Ward saa selville, että Rovaniemi tuhottiin täysin sodassa ja rakennettiin uudelleen. Hän hämmästelee kertomuksia talven pitkästä pimeydestä ja kesän loputtomasta valosta.

– Se oli kiehtovaa. Ensimmäisiä pohdintojani oli se, miten ihmiset selvisivät siellä, millaista elämä oli. Niinpä aloin etsiä kirjeenvaihtokaveria.

Tehtävä oli vaikea. Piti löytää englantia osaava ihminen, joka voisi nauhoittaa omaa puhettaan kasetille ja lähettää sen Yhdysvaltoihin. Hänen piti olla Suomesta, mieluiten Lapista.

Ward otti yhteyttä Suomen suurlähetystöön Washingtonissa, useita kertoja Helsingin Sanomiin ja Lapin Kansaankin. Kukaan ei koskaan vastannut.

– Ajattelin, että siellä pohjoisessa ei varmaankaan osata englantia tai ainakaan kukaan ei halua puhua sitä nauhalle.

Vuonna 1983 hänelle vastasi oululainen mies. Kaksikko on ollut kirjeenvaihtokavereina siitä lähtien, jo 36 vuotta.

– Mutta suosikkipaikoistani maailmassa, Rovaniemeltä tai Utsjoelta, en ole löytänyt ketään.

Sam Wardilla ei juuri ole kuvia itsestään. Ainoa, jonka hän sai lähetettyä, on tämä vuonna 2006 otettu kuva.

Arkistossa 46 uutista Rovaniemeltä

Ward asuu eräänlaisessa vanhainkodissa tai palvelutalossa. Hän kertoo, että suurin osa muista asukkaista on mielenterveysongelmaisia eikä juttuseuraa juuri ole.

Hän jonottaa paikkaa mukavampaan palvelutaloon, mutta se on kuulemma niin mukava, että sinne pääsee vain, kun nykyisiä asukkaita kuolee.

– Päiväni kuluvat lähes kokonaan tietokoneen äärellä. Kuuntelen paljon uutisia, etenkin arktisilta alueilta. Arkistoin niistä mielenkiintoisimpia koneelleni ja Rovaniemeltä minulla on tallessa tällä hetkellä 46 uutista, Ward kertoo.

– Tietokoneeni ja internet ovat sosiaalisen elämäni keskiössä. Se on ehkä vähän surullista, mutta totta. Olen huomannut, että nykyään on vaikeampaa löytää ystäviä kuin ennen. Koska maailmassa on niin paljon väkivaltaa, ihmisistä on tullut varovaisia.

– Mutta minulla on edelleen unelma, joka ei kuole. En ole koskaan luopunut toivosta, Ward kertoo.

Hän lähestyi hiljattain sähköpostitse Rovaniemen kaupunkia, jonka verkkosivut ovat kuulemma niin hyvät, että sokeakin pystyy siellä navigoimaan. Pystyisittekö te auttamaan, 64-vuotias Ward kysyi kirjeessään.

Kaupunki välitti kirjeen Uuteen Rovaniemeen.

"Haluaisin tietää elämästä Lapissa"

Luet nyt juttua, jolla etsimme kirjeenvaihtokaveria nykyään Kanadassa lähellä Torontoa asuvalle Sam Wardille.

Kasettinauhuria ei enää tarvita, mutta englantia pitäisi osata.

– Valitettavasti en osaa kuin muutaman suomenkielisen sanan, Ward toteaa.

Wardin apuna on tietokoneohjelma, joka lukee kirjoitetun tekstin hänelle. Vastavuoroisesti hän voi sanella tekstin, jonka kone muuttaa kirjoitukseksi.

Sam Ward ei ole koskaan käynyt Suomessa. Hän kuitenkin sanoo rakastavansa etenkin Lappia.

Hän toivoo löytävänsä Rovaniemeltä tai Utsjoelta kirjeenvaihtokaverin, joka olisi kiinnostunut ainakin jostakin seuraavista: arktisista alueista, maantiedosta, säästä ja ilmastosta, suomalaisesta vanhasta rock-musiikista ja dx-radioharrastuksesta.

– Haluaisin tietää elämästä Lapissa, ruoasta, kulttuurista, Joulupukin kylästä, saamelaisista, poronhoidosta, Ward luettelee.

Kirjoita Sam Wardille: samward54@rogers.com