Nyt on se aika, jolloin Hanna-Kaisa Pränni ja Seija Ruonala painavat töitä täysillä. Talvimatkailun sesonki on kiivaimmillaan.
Pränni ja Ruonala työskentelevät molemmat Kemin Lumilinnassa. Meneillään on kolmas talvi linnan ravintolatyöntekijöinä. Pränni on tarjoilija ja Ruonala työskentelee Lumilinnan keskuskeittiössä.
- Jokainen päivä on erilainen ja joka päivä työskennellään sata lasissa, Ruonala toteaa.
- Lumiravintolassa on mukava työskennellä, koska olosuhteet ovat niin erikoiset. Töitä tehdään pikku pakkasessa. Asiakkaita on monesta eri maasta, ja se tekee työstä kiinnostavaa, Pränni sanoo.
Meri-Lapin matkailun talvisesonki kestää joulu-tammikuusta huhtikuulle saakka. Sitten naiset hengähtävät hetken ja valmistautuvat seuraavaan sesonkiin: kesään.
Molemmat työskentelevät kesäisin Kemin sisäsatamassa sijaitsevassa Sataman Tähti -ravintolassa, jonka ravintolapäällikkö löysi naiset lumilinnasta.
Varsinaisia lomajaksoja naisilla ei ole.
- Syksyt ovat hiljaisempia, mutta aina jotain pientä hommaa löytyy, Pränni toteaa.
Pränni esimerkiksi on tehnyt pitopalvelukeikkoja tai ollut töissä kaupan kassalla. Ruonala taas työskentelee kauden ulkopuolella baarityöntekijänä Kaakamon Napakympissä.
Hanna-Kaisa Prännin ja Seija Ruonalan mukaan sesonkiluontoisesta työn tekemisestä löytyy sekä hyviä että huonoja puolia. Myönteistä on työn tekemisen monipuolisuus: kesäsesonki on aivan erilainen kuin talvi.
Huonoa on kauden lyhyt kesto.
- Tuntuu, että talvi lyhenee koko ajan, Ruonala sanoo.
Heidän mielestään sesonkityöt soveltuvat joustaville ihmisille, jotka uskaltavat heittäytyä erilaisiin tehtäviin.
Epävarmuuttakin täytyy sietää. Tosin Pränni ja Ruonala eivät ole vielä toistaiseksi olleet epävarmoja tulevaisuuden tai elannon saannin suhteen.
- Täytyy elää päivä kerrallaan. Ei tulevaisuutta kannata stressata, toteaa Ruonala.
Kotiseutu on tarjonnut Prännille ja Ruonalalle tarpeeksi työmahdollisuuksia. Kumpaakaan ei innosta matkailu- tai ravintola-alan sesonkityöt esimerkiksi hiihtokeskuksissa.
Sopimusasiantuntija Markku Björn Palvelualojen ammattiliitosta (PAM) kertoo, että sesonkityöntekijöiden edunvalvonnassa suuria haasteita on muun muassa työaikojen pituudessa.
- Sesonkiaikoina tehdään pitkiä päiviä. Kahta vuoroa putkeen, eikä aina muisteta ajatella omaa jaksamista.
Useimmat sesonkityöntekijät tekevät määräaikaisen työsopimuksen. Björnin mukaan harvemmin tehdään niin sanottu nollatuntisopimus.
Sesonkityöntekijät harvemmin pystyvät pitämään lomiaan, koska työsuhde ehtii loppua.
- Vuosilomakorvauksen työntekijät saavat, mutta lomaltapaluurahaa ei, koska he eivät palaa töihin.