”Koti tunturien syleilyssä.”
Näin kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä kuvailee Muoniota, kun ihmiset etelässä uteliaana kyselevät hänen kotiseudustaan kaukana pohjoisessa.
– Tunturit, kuten Olos, Pallas, Ylläs ja Levi sijaitsivat aivan siinä vierellä. Saimme isoveljeni kanssa hienot puitteet lapsuudelle luonnon keskellä, muistelee Ojala-Niemelä synnyinpaikkaansa, jossa suoritti koulut ylioppilaaksi asti.
Naisen nuoruudessa myös politiikka ja vaikuttaminen tulivat osaksi elämää.
– Uskoisin, että sen viehätys syntyi alun perin isäni kautta, sillä hän oli aktiivinen politiikassa. Jo opiskellessani oikeustieteitä yliopistossa, pääsin kahdeksi kaudeksi edustajistoon ja kaudeksi hallitukseen, jossa vastasin sosiaalipolitiikasta. Toimin samaan aikaan Rovaniemen kaupunginvaltuustossa, muistelee Ojala-Niemelä luottamustehtäviään nuorena.
Valmistuttuaan varatuomariksi Ojala-Niemelä toimi viisi vuotta eduskunta- ja erityisavustajana oikeusministeri Johannes Koskiselle. Kun hän pääsi seuraamaan politiikkaa aitiopaikalta, oli tämä viimeinen sytyke lähteä mukaan politiikkaan.
– Tämän jälkeen en ole sivuilleni vilkuillut, naurahtaa Ojala-Niemelä.
Tie eduskuntaan
Tuhansien ajokilometrien ja ahkeran kentällä kiertämisen jälkeen lopulta se tapahtui vuonna 2007. Ojala-Niemelä valittiin eduskuntaan ainoana Sosialidemokraattisen puolueen edustajana Lapin vaalipiiristä. Tällöin hän oli vasta 32-vuotias.
– Pääsy vaati paljon jalkatyötä ja henkistä kanttia. Lapissa on vain 7 paikkaa. Ilman lähipiirini ja erityisesti puolisoni Esan tukea en olisi pystynyt asettumaan ehdokkaaksi tai toimimaan Lapin kansanedustajana. Käymmekin aina saman keskustelun ennen vaaleja, vieläkö lähdetään ehdolle vai ei, naurahtaa Ojala-Niemelä, jonka perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 9-vuotias Aava-tyttö ja 13-vuotias Veeti-poika.
– Kun työskentelen osan viikosta Helsingissä, on mieheni lasten kanssa Rovaniemellä. Hänellä onkin suuri rooli perheessä, sillä hän pyörittää käytännön arkea. Myös lähipiirini tuki on korvaamaton. Onneksi Rovaniemi-Helsinki väli on helposti liikuttavissa ja koen, että kansanedustajan työ ja perheen arki on yhdistettävissä, kommentoi Ojala-Niemelä.
Naisella on takanaan kolme kautta kansanedustajana. Ojala-Niemelä kokee, että on motivoitunut edelleen työlleen ja pitää yhteisten asioiden hoitamisesta. Hän on kerennyt tekemään huimat 159 aloitetta. Aktiivisuus ja kova työ ovat tuottaneet tulosta.
– Onhan kansanedustajan työ todella erilaista riippuen siitä, oletko oppositiossa vai hallituksessa. Minulta löytyy kokemusta molemmista. Tosiasia on se, että hallituspuolueen edustajat istuvat raha-arkun päällä. Rahan jaon näkökulmasta tällä vaalikaudella Lappi on valitettavasti jäänyt paitsioon. Sipilän hallitus myönsi rahoituksen muille Perämerenkaaren satamille, Kokkolalle ja Oululle, mutta Kemin Ajoksen satama jäi nuolemaan näppejään. Samoin VT 4 Kemi-Oulu välin korjausrahat laitettiin Oulun päähän kiinni ja Lappiin on riittänyt pistemäisiin hankkeisiin vain roposia. Vielä viime töinään sen sijaan, että Lappiin olisi saatu jokin maamerkki, Sipilä hoiti Hailuodon sillalle rahat. Sipilän johdolla keskusta on hylännyt perinteisen aluepolitiikan ja valtion toimintojen alueellistamisetkin ovat antaneet tällä vaalikaudella odotuttaa toteutumistaan, Ojala-Niemelä lataa.
– Vaikka viime vaalikaudella työtäni kritisoitiin keskustavetoisesta oppositiosta, niin nyt voin hyvillä mielin todeta, ettei tuloksia tarvitse hävetä. Saimme esimerkiksi liikenneministeri Kyllösen myötävaikutuksella rahoitukset Kaukosen siltaa varten sekä 25 miljoonaa euroa valtatie 4:n perusparannukseen Rovaniemen kohdalla. Lisäksi tuli pienempiä elinkeinoelämän ja kaivannaisteollisuuden edellyttämiä infrahankkeita. Myöskin Tornion LNG-terminaali sai vihreää valoa ja hankkeelle myönnettiin rahoitusta 35 miljoonaa euroa. Koen nämä isoina työvoittoina kaiken sen muun työn ohella, mihin kuuluu paljon yksittäisten pienten asioiden hoitamista, toteaa Ojala-Niemelä.
– On siis muistettava, että politiikka on erittäin pitkäjänteistä. Saadaksemme isoja työvoittoja, voi takana olla kuukausien tai jopa vuosien työ edunvalvonnan saralla.
Vanhusten palveluissa kehitettävää
Vanhusten palvelut sekä terveydenhuollon saavutettavuus ovat olleet Ojala-Niemelälle aina lähellä sydäntä. Hän on kokenut molempien vanhempien sairastumisen ja nähnyt yhteiskuntamme viat ja säröt. Äiti menehtyi syöpään naisen ollessa vasta 17-vuotias, isän puolestaan vei pitkäaikainen sydänsairaus kuluneen vaalikauden aikana.
– Isäni oli aina todella kannustava. Hän kertoi, että kaikkeen mihin ryhdyt, niin pystyt tekemään. Päästessäni kansanedustajaksi, oli hän varmasti hiljaa mielessään tyytyväinen nähdessään elämäntyönsä jatkuvan. Isä työskenteli Kansaneläkelaitoksessa ja vieläkin ihmiset muistelevat lämmöllä, että Esko oli köyhän ihmisen turva.
Samaan aikaan, kun Ojala-Niemelä työskenteli kansanedustajana, toimi hän samalla myös isänsä omaishoitajana. Kun tytär saapui Rovaniemelle perjantaisin, soitti isä heti, että tulisitko käymään.
– Miehän menin ja lapset odottivat kotona. Arkena kävimme isän kanssa yhdessä apteekissa, kaupassa ja terveyskeskuksessa. Autoin häntä kaikissa juoksevissa asioissa, muistelee Ojala-Niemelä.
Hänen isänsä ehti asua pitkään itsenäisesti, kunnes kunto heikkeni ja tehostetun palveluasumisen paikan hakeminen tuli ajankohtaiseksi. Ojala-Niemelä koki, että isän hoito oli loppuun asti hyvää.
– Pääsääntöisesti hoito on hyvää, mutta valitettavasti kaikkialla ei ole näin. Ikäihmisten hoito ja huolenpito pitäisi toteuttaa ensisijaisesti kotona tai kodinomaisessa ympäristössä. Laitoshoitoon tulisi turvautua vain, jos se on lääketieteellisesti tai arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua. Tähän olisi pyrittävä, muistuttaa Ojala-Niemelä, joka kokee myös tärkeäksi, että hoitajamitoitus kirjataan lakiin ja kotipalveluita vahvistetaan.
– Laitoshoitoa on purettu yhä enemmän, mutta kotipalveluita ei ole vahvistettu samassa määrin. Vanhusta ei voi jättää heitteille oman onnensa nojaan. Myöskin hoitajamitoitus pitäisi saada siihen pisteeseen, että meillä olisi 7 hoitajaa 10 hoidettavaa kohti. Tämä parantaisi hoidon laatua ja vähentäisi kiirettä sekä mahdollisia hoitovirheitä, summaa Ojala-Niemelä.
Terveydenhuolto taattava kaikille
Ikäihmisten palveluiden lisäksi Ojala-Niemelä näkee tärkeäksi sosiaali- ja terveyspalveluiden tasa-arvoisen saavutettavuuden jokaiselle.
– Olin 15-vuotias, kun äitini sairastui kohdunkaulan syöpään. Se oli kova koettelemus nuorelle naisen alulle. Tällöin Rovaniemellä ei ollut syöpäyksikköä, vaan jouduimme käymään Muoniosta asti Oulussa joka kolmas viikko, muistelee Ojala-Niemelä nuoruuttaan.
– Äitini toimi työvoimatoimistossa erikoistyövoimaneuvojana ja erityisesti nuoria hän aina kannusti opiskelujen tielle. Muutoinkin työpaikan löytäminen työnhakijalle oli hänelle sydämen asia. Häneltä opin, että elämässä ei saa mitään lykätä tuonnemmaksi. Äiti monesti toisti Veikko Lavin sanoin, että jokainen ihminen on laulun arvoinen. Hän opetti, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia sosiaaliseen taustaan katsomatta, toteaa nainen hymyillen äitinsä muistolle.
Kokemuksen myötä Ojala-Niemelä tietää, kuinka välttämätöntä on taata sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteet myös harvaan asutussa Lapissa.
– On hienoa, että Lapin keskussairaalalle myönnettiin lupa investointeihin rajoituslaista huolimatta. Nämä turvaavat palvelut lappilaisille vuosikymmeniksi eteenpäin. On hyvä kuitenkin muistaa, että vaativampaa hoitoa varten tarvitsemme yhteistyötä Länsi-Pohjan ja yliopistollisen keskussairaalan kanssa ja aina Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin myöten, muistuttaa Ojala-Niemelä.
Tulevaisuuteen satsaaminen
Sosiaali- ja terveyden huollon lisäksi Ojala-Niemelä kokee tärkeäksi panostamisen lapsiin ja nuoriin, jotka ovat maan tulevaisuus. Kahden lapsen äitinä hän kuuntelee kuitenkin hieman huolestuneena viime aikaisia tuloksia koulutuksen saralla.
– Eri asuinalueet, erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, eriytyvät opetuksen saatavuuden suhteen. Samaan aikaan myös erot poikien ja tyttöjen välillä kasvavat, toteaa Ojala-Niemelä huolestuneena.
– Meillä tulee olemaan jatkossa myös todella pienet ikäluokat, joita ei ole varaa menettää. Tällä hetkellä noin 70 000 nuorta on teillä tietämättömillä. He eivät ole töissä, kortistossa tai armeijassa. Näkisin yhtenä ratkaisuna tähän toisen asteen oppivelvollisuuden pidentämisen.
Kun 10 vuotta sitten peruskoulutasoisia työpaikkoja oli vielä jäljellä 900 000, on niitä nyt enää 300 000. Ojala-Niemelän mukaan jokaisella nuorella tulisi olla toinen aste suoritettuna, oli se sitten ammatillinen tai lukiotutkinto. Samaten toisen asteen maksuttomuus tulisi taata tuleville polville.
– On kohtuutonta, että perheet joutuvat maksamaan 2500e lukiokirjoista tai satoja euroja välineistä ammatillisella puolella. Tämä voi tulla todelliseksi koulunkäynnin esteeksi. Jo peruskouluissa on säästösyistä jouduttu siirtymään kirjattomaan opiskeluun, josta on kantautunut huolestuttavaa palautetta oppimistuloksista ja opiskelumotivaation laskusta. Tätä ei tule hyväksyä, vaan tarvitsemme koulutuksen kunnian palautuksen. Näihin asioihin on puututtava heti vaalikauden alussa, toteaa Ojala-Niemelä, joka äitinsä oppiensa mukaisesti ei halua jättää mitään tuonnemmas.
– Muutokset on tehtävä nyt, ei huomenna tai vuosien päästä. Haluan taata, että Lapin ääni on mukana päätöksenteossa jatkossakin.
Kuka?
Johanna Ojala-Niemelä, 44 vuotta
varatuomari ja ulkomaankaupan merkonomi
SDP:n kolmannen kauden kansanedustaja Lapista
asuu Rovaniemellä, syntynyt Muoniossa
perheeseen kuuluu aviomies, kaksi lasta
Sdp:n eduskuntaryhmän I vpj.
Valtiovarain- ja talousvaliokunnan jäsen
Perustuslaki- ja liikenne- ja viestintävaliokunnan varajäsen