Tänään käynnistyvä maalintujahti alkaa Lapissa mollivoittoisissa tunnelmissa. Loppukesän kolmiolaskennat ennakoivat heikkoa riistakantaa. Osa linnuista on rauhoitettu, osan jo ennestään lyhyttä metsästysaikaa on lyhennetty. Lupamääriä on pudotettu jopa niin, ettei suosituimmille alueille ole myyty loppukesästä lupia juuri lainkaan ja alkukesästäkin vain minimimäärä.
Samaan aikaan Ruotsissa jahtikausi jatkuu entiseen tapaan. Metsäkanalintujen metsästysaika alkoi jo elokuussa ja se jatkuu tammikuun loppuun asti. Lupakiintiöt ovat väljiä, eikä länsinaapurissa käydä virallista keskustelua lintukantojen koosta, koska niitä ei edes lasketa.
Naapurusten maalintujahtierot ovat herättäneet kysymyksiä paitsi täällä myös siellä. Ovatko ruotsalaiset metsästyksen harrastajat rehdimpiä kuin suomalaiset toverinsa? Ovatko länsinaapurin jahtimiehet ja -naiset meikäläisiä kykenevämpiä hillitsemään jahtiviettiään niin, että he ottavat metsästä vain sen minkä metsä on valmis antamaan? Vai johtuvatko jahtierot sittenkin vain suomalaispäättäjien ja -viranomaisten umpibyrokraattisesta kieltomentaliteetista?
Jälkimmäisin selitys vaikuttaa uskottavimmalta.
Pääministeri Juha Sipilän johtama keskusta on julkistanut listoja, joihin on nostettu yli 300 puolueen turhaksi määrittelemään normia. Listalta on turha etsiä jahtisäätelyä.
Suomalainen, kuten myös lappilainen jahtikulttuuri ja metsästäjien asenteet ovat muuttuneet, mutta jahtivaltaa käyttävien eivät. He tuntuvat uskovan yhä, että metsästyksen harrastajat ampuvat metsistä viimeisenkin linnun, jos vain saavat siihen tilaisuuden.
Ylenmääräisestä kokoustamisestaan tunnetut ruotsalaisbyrokraatit näyttävät olevan tässä asiassa eri linjoilla. He luottavat metsästäjiin, jotka saavat itse säädellä jahtiaan niin, ettei lintu- tai mikään muukaan riistakanta vaarannu. Jahtiväki on myös ollut luottamuksensa arvoinen.
Suomalaismetsästäjät eivät ole ainoita, jotka kärsivät viranomaisten sairaalloisesta epäluulosta. Jäykkä jahtisäätely on estänyt ja estää yhä metsästysmatkailun kehittämisen Lapissa, jolla olisi kaikki edellytykset nousta Pohjoismaiden johtavaksi eräturismiparatiisiksi. Nyt kukaan ei voi myydä mitään, koska kukaan ei tiedä etukäteen sitä, saako syksyllä metsästää tai jos saa, minkä verran ja missä (LK/PS 9.9.).
Kirveellä näyttäisi olevan työtä muuallakin kuin jahtireissun tähtihetkessä, kahvitulien virittelyssä.