Yksi Cannesin elokuvajuhlien odotetuimpia elokuvia oli Jim Jarmuschin dokumentti The Stooges -yhtyeestä. Jarmusch on puhunut hankkeesta julkisesti jo vuodesta 2010. Silloin dokumentin piti vielä kertoa The Stoogesin laulajana julkisuuteen nousseen Iggy Popin eli James Osterbergin urasta laajemmin.
Elokuvan päähenkilö on Pop, mutta ajallinen rajaus on 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun The Stooges -vuosissa. Gimme Danger on arkistokuvien, aikakauden naiivien televisio-ohjelmien ja rajun rockin kollaasi, joka vie katsojan hippiajan jälkeiseen Amerikkaan. Likaista räminärockia soittaneen The Stoogesin jäsenet olivat keskiluokkaisten perheiden poikia, ensimmäistä sukupolvea, joka kasvoi television äärellä. Raivo versoi näennäisestä tavallisuudesta.
- Tällä kerronnan tyylillä yritimme päästä mahdollisimman lähelle The Stoogesin musiikin tunnelmaa, Jarmusch kertoi lehdistötilaisuudessaan.
- The Stoogesin musiikki on väkevää mutta sydämellistä.
Myös Iggy Pop oli matkustanut ensi-iltaan Cannesiin. Lehdistötilaisuudessa laulaja kertoi oivaltaneensa dokumentista koko esiintyjäpersoonansa juuret tavalla, joka sai hänet tuntemaan olonsa vanhaksi.
- Näin elokuvan itse vasta täällä. Se osui. Auts, olen tuon ajan luomus, Pop totesi.
- Paska juttu, mutta näin se on.
Toisaalta Pop kertoi olleensa jo pitkään tietoinen iästään.
- Paras päätökseni oli, kun viisitoista vuotta sitten oivalsin, että minun pitää kohdella itseäni kuin antiikkiesinettä.
"The Stooges oli ameeba"
Dokumentissa Iggy Popia luonnehditaan yhdistelmäksi balettitanssija Vatslav Nizhinskiä, kungfu-elokuvatähti Bruce Leetä, runoilija Arthur Rimbaudia ja koomikko Harpo Marxia. The Stooges taas oli yhtyeenä raivokas mutta kieltäytyi politiikasta, toisin kuin muuten samanhenkinen aikalaisensa MC5.
- Rakastan MC5:tä ja heidän yliampuvaa poliittisuuttaan, mutta The Stooges teki suuremman vaikutuksen välttämällä kannanotot ja saarnat. He vain päästivät irti voimaa, Jarmusch sanoi.
Iggy Pop luonnehti yhtyeiden eroa vertauskuvallisemmin.
- MC5 oli majakka, joka näytti tietä. Me olimme ameeba, jonka päästit sisään kotiisi, ja sitten kysyit, mikä ihme tuo on.
The Stooges ja MC5 pohjustivat punkin nousua. Iggy Pop ei kaunistellut tapaa, jolla musiikkia luotiin. Huumeiden käyttö oli osa arkea.
- Minä otin lsd:tä ja menin kellariin soittamaan Farfisa-sähköurkua. Outoja asioita tapahtui, kun annoin niiden tapahtua. Monissa elokuvan arkistopätkissä olen hapoissa, hän kuvaili.
- Nykyään päihteekseni riittää hyvä viini ruoan kanssa.
Iggy Pop alkoi kuunnella vanhempiaan
Nyt 69-vuotiaan Iggy Popin fyysistä ja henkistä kuntoa voi pitää pienenä ihmeenä huomioiden, miten rajusti hän on elänyt.
- Minulla oli loistavat vanhemmat, enkä kuunnellut heitä. Myöhemmin elämässä aloin välittää siitä, mitä sanottavaa äidilläni oli. Nykyään menen sänkyyn aikaisin, Pop kertoi.
- Jostain syystä kehoni on korjannut itseään kaikesta siitä, mitä itseeni laitoin. Yritän ottaa iisisti.
Laulajaa ja Jarmuschia yhdistää nostalgia. Kumpikin kaipaa vähemmän teknologiseen aikaan.
- Kehitys saavuttaa pisteen, jossa se ottaa ihmisiä olkapäistä, ravistelee ja heittää menemään, Pop sanoi.
- Voisivatpa kaikki vain vähän rauhoittua. Ärsykkeitä on nykyään liikaa. Maailma tarvitsee enemmän rakkautta.
Jarmuschin toinen dokumentti Gimme Danger
Elokuvaohjaaja Jim Jarmuschin dokumentti The Stooges -yhtyeestä ja Iggy Popista
Jarmusch on aiemmin tehnyt yhden dokumentin: Year of the Horse seurasi Neil Youngia ja Crazy Horse -yhtyettä kiertueella 1996
Iggy Pop näytteli myös Jarmuschin elokuvissa Coffee and Cigarettes ja Dead Man
Jarmusch toi Cannesiin tänä vuonna myös uuden näytelmäelokuvansa Paterson, jossa Adam Driver näyttelee runoja kirjoittavaa bussikuskia
Jarmusch tunnetaan Suomen-ystävänä, joka kuvasi Night on Earthia Helsingissä ja näytteli Aki Kaurismäen Leningrad Cowboys Go Americassa