Olli Salo jaksaa väittää (LK 7.9.), ettei metsän jatkuva kasvatus sovi Lappiin. Hän perustaa väitteensä 70 vuotta vanhaan harsintajulkilausumaan, joka oli pelkkä metsäpoliittinen julistus ankeissa sodan jälkeisissä oloissa. Se ei pohjautunut tutkittuun tietoon.
Suomessa on tähän mennessä tehty lähes 40 vuotta vertailevaa tutkimusta metsänkäsittelyn perusmenetelmistä. Työn huipentumana on valmistunut "jokametsän kasvumallit". Niillä voidaan laskea mille tahansa metsikölle kulloisenkin käyttötarkoituksen mukainen paras hakkuuohje. Kohteesta tarvitaan vain sijainti- ja kasvupaikkatieto sekä puulajeittainen runkolukujakauma.
Laskelmien mukaan hakkuuohjeiden noudattaminen parantaa metsätalouden kannattavuutta 15–20 prosenttia verrattuna metsien käsittelyyn alaharvennuksin ja avohakkuin. Kasvumallien laadinnassa on käytetty yli 2000 puustokoealaa eri puolilta Suomea ja 63000 kasvukoepuuta. Runsas 1500 koealaa kuuluu valtakunnan metsien inventoinnin pysyviin koealoihin ja loput kenttäkokeisiin.
Luonnonvarakeskuksen internetsivustoilla todetaan niistä seuraavaa: ”Lukella on käytössään ainutlaatuiset koesarjat, joissa erirakenteisen metsänkasvatuksen menetelmiä on kokeiltu ja metsän kehitystä seurattu tarkoilla mittauksilla useita vuosikymmeniä”.
Pelkän avohakkuukoulutuksen saaneiden kannattaisi perehtyä ennen mielipiteidensä esittämistä ainakin suomenkielisiin oppi- ja käsikirjoihin. Niistä tuorein on yhdessä Itä-Suomen yliopiston metsäsuunnittelun professori Timo Pukkalan kanssa toimittamani oppikirja ”Jatkuvaa kasvatusta jokametsään”.