Jasu Hint­sa­la lopetti opinnot ja alkoi yrit­tä­jäk­si: "Ta­ju­sin, että on­nel­li­suus on tässä"

Jasu Hintsala on ällikällä lyöty, kun hänen yksiönsä seinää kiipeävä tomaattipensas saa osakseen valtavaa ihmettelyä.

”En ajatellut, että se olisi niin ihmeellinen. Laitoin tomaatinviipaleet multaan huvikseni ja sehän alkoikin kasvaa ja tehdä uusia tomaatteja”, hän nauraa.

Hintsala pyörittää yksiöstään omaa Jasu Wonder World -yritystään. Hän kuvittaa kirjoja, piirtää sarjakuvia, tekee maalauksia ja pitää yllä omaa taideverkkokauppaa.

”Monet kavereistani tuskailevat, että taas on maanantai ja joutuu menemään töihin. Minulla ei ole koskaan sellaisia maanantaita, vaan saan tehdä joka päivä sitä, mikä minut tekee onnelliseksi.”

Tyytyväisyys omaan elämään ei kuitenkaan ole tullut taiteilijalle itsestäänselvyytenä. Onnellisuus vaati sairastumisen, tietoisen päätöksen ja lupauksen itselle.

Hintsala on piirtänyt pienestä pitäen, niin kauan, kuin kynä on pysynyt sormien otteessa. Lapsena piirustuksissa oli aina mukana tarina, joka vilisi päässä eteenpäin niin nopeasti, ettei lyijykynä pysynyt aina mukana. Paperiarkille ehti piirtyä kerrallaan vain muutama viiva, ja kun tarina päässä eteni, oli otettava taas puhdas paperi.

”Paperia kului niin hirveästi, että äiti lopetti sen ostamisen. Sen jälkeen aloin kaivaa roskiksista kirjekuoria, joihin pystyin piirtämään”, Hintsala kertoo.

Eläinaiheet ovat matkanneet lapsesta asti Hintsalan töissä. Eläimet puhuttelivat Hintsalaa jo pienenä, kun television luontodokumentit veivät pienen tytön mennessään.

”Varsinkin kissaeläimet kiehtoivat minua lapsena. Katsoimme koulussa luontodokumenttia, jossa leijona saalisti seepraa. Muut itkivät seepran kohtaloa, mutta minä ajattelin, että kyllähän leijonankin pitää syödä”, Hintsala muistelee.

Luonto ja eläinkunta ovat yhä hänen töidensä kantavia teemoja.

”Eläimissä kiinnostaa niiden peittelemättömyys ja ihana aitous. Luonto menee eteenpäin lupaa kysymättä”, Hintsala kertoo.

Vesivärimaalaukset ovat valtavan yksityiskohtaisia, jopa niin pikkutarkkoja, että taiteilija sai siitä kritiikkiä ala-asteen kuvaamataidon opettajalta.

”Häntä jostain syystä ärsytti se, että pipersin paperin aina täyteen.”

Pikkutarkkaa. Jasu Hintsalan vesivärimaalaukset ovat äärettömän yksityiskohtaisia. Tämä kuva löytyy pian ilmestyvän lastenkirjan kansien välistä.

Kuva: Jasu Hintsala

Lapsuuden haave taiteilijan urasta väistyi, kun Hintsala vanhemmiten tajusi, että tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää opiskella peruspäivätyö.

Hintsala aloittikin neljä vuotta sitten Lapin yliopistossa kuvaamataidon opettajan opinnot. Opiskelu ei kuitenkaan tuntunut missään vaiheessa mieluisalta eikä ala kiinnostavalta. Luennot kuluivat siihen, että Hintsala odotti pääsevänsä kotiin piirustuspöydän äärelle.

Vuoden vaikeuksien jälkeen Hintsalalla todettiin masennus ja hän jäi sairaslomalle.

”Piirtäminen oli ainoa asia, joka sai minut nousemaan aamulla sängystä ylös. Olin silloin todella ristiriitaisissa tuntemuksissa: toisaalta olin onnellinen piirtäessäni, mutta maailma sen ulkopuolella tuntui kauhealta. Tuntui, että opinnot hidastivat minua tekemästä sitä, mikä teki minut oikeasti onnelliseksi.”

Vuoden sairasloman jälkeen Hintsala palasi koulunpenkille muutamaksi kuukaudeksi vain todetakseen, että onnellisuus löytyisi jostain muualla. Hintsala teki tietoisen päätöksen ja keskeytti opintonsa.

”Silloin minulla ei ollut mitään menetettävää. Päätin, että alan täysipäiväiseksi taiteilijaksi, enkä ole katunut hetkeäkään.”

Oma polku. Kuvataiteilija Jasu Hintsala lopetti opintonsa ja alkoi täyspäiväiseksi yrittäjäksi: "En ole katunut hetkeäkään."

Kuva: Anni Happonen

Jasu Hintsala on nyt toiminut yrittäjänä kaksi vuotta. Yrittäjän elämä on hänen mukaansa ajoittain vuoristorataa, mutta päätös on kuitenkin pysynyt ja kannattanut.

”Aluksi olin ihan riekaleina, mutta hengissä ollaan ja vieläpä hyvässä lihassa. Lupasin itselleni, että ihan sama, mihin tämä tie minut vie, niin minä puserran eteenpäin.”

Nyt, kun pahimmat ajat ovat takanapäin, taiteilija on kiitollinen siitä, että masentui.

”Masennus aloitti prosessin, joka toi minut tähän pisteeseen. Sairastuminen pakotti pysähtymään ja miettimään, mitä elämältäni haluan. Sinä aikana tajusin, että onnellisuus on tässä”, Hintsala kertoo ja osoittaa seinällä roikkuvia maalauksiaan.

Hintsala paitsi maalaa ja piirtää kuvituksia, myös kirjoittaa kirjoja. Hän on kirjoittanut omaelämäkerran masennuksestaan, ja suunnittelee nyt myös omiin kokemuksiin pohjautuvaa sarjakuvaa.

”Ympärillä olevat ihmiset haluavat usein vaieta masennuksesta ja kohdella masentunutta kuin hän olisi rikki. Se vain pahentaa oloa. Jos kukaan muu ei siitä halua puhua, niin minä kyllä puhun.”