Maastohiihtäjä Jasmi Joensuu odottelee valoisin mielin alkavaa olympiakautta. Sprintticupin mestaruus vahvisti viime talvena uran jatkuvan kehityksen, kesän harjoituskausi on sujunut ilman vastoinkäymisiä, ja hän tunnistaa kehityskohteensa.
Joensuu on vakuuttunut, että hänen vauhtinsa on kiihtymässä entisestään.
Sprintticupin voitto osoitti, että Joensuu on perustasollaan valmis sprinttikisojen finaalikamppailuun. Ensi talvena hän odottaa tasoonsa myös tulospiikkejä.
– Lähden hakemaan ihan kärkisijoja ja pystyn siihen, Joensuu vahvisti korkeat tavoitteensa olympiatalveen.
Hyvä käsitys kehityskohteesta
Joensuu tietää keinot vauhtinsa paranemiseksi. Hänellä hiihto on usein kellahtanut sprinttien ratkaisuhetkillä etupainoiseksi, eikä hän silloin pysty hyödyntämään vahvoja jalkojaan täysipainoisesti. Se on kehityskohde, jota korjaillaan parantamalla fysiikkaa, mutta ongelman purku vaatii myös aivotyötä.
– Kyse on ennen kaikkea siitä, että sietää sitä happoa. Kaikki perustuu siihen, kuka pystyy handlaamaan sen parhaiten.
Joensuu yrittää nyt venyttää parhaan osaamisensa sprintin viimeiseen minuuttiin.
– Osaan hiihtää kovaa, eikä se ole siitä kiinni, ettei minulla olisi ominaisuuksia siihen. Mutta se vaatii tosi paljon henkisiä ominaisuuksia, kun siinä vaiheessa taistellaan kipua vastaan, Joensuu avaa.
– Ja tunnen sen tosi hyvin, kun asento tippuu. Aina siihen ei pysty vaikuttamaan, mutta hiihto on kulkenut koko ajan pidemmälle ja pidemmälle. Lopulta se tulee maaliin asti, kunhan jaksaa tehdä töitä.
Joensuuta varmasti ärsyttää, jos ja kun asiasta puhuu ongelmana tai tekniikkavirheenä. Hänelle se on kehityskohde, ja hän kohtaa sen mahdollisuutena.
– Ei voisi olla parempi tilanne lähteä olympiatalveen, kun olen pystynyt tällaisiin tuloksiin, vaikka tiedän, etten missään nimessä ole vielä valmis, Joensuu vahvistaa.
