Jari Litmasen tänään kello 13 julkistettu omaelämänkerta Litmanen 10 (Tammi) tarjoaa lämpimän ja kattavan kosketuspinnan Suomen kaikkien aikojen parhaan jalkapalloilijan elämään.
Kirja on oikeastaan rakkaustarina. "Jalkapallo on elämäntapani, se on osa minua. Saan siitä iloa ja hyvää oloa. Olen kasvanut kiinni jalkapalloon, ja se on kasvanut kiinni minuun", Litmanen kirjoittaa lajista, joka on aina ollut läsnä hänen elämässään ja tulee aina olemaan.
Kirja pureutuu kiinni Litmasen valintoihin, periksiantamattomaan työntekoon. Se ei silittele, muttei myöskään kauhistele.
"Suurimpia vahvuuksiani urallani ovat olleet intohimo ja vahva halu", Litmanen analysoi itseään.
Litmasen uran alkuvaiheilta kirja kertoo muiden muassa, kuinka siirto Reippaasta HJK:n oli kariutua siihen, ettei helsinkiläisseuralla olisikaan ollut varaa palkata Litmasta 1990-luvun laman iskiessä ja jo sovittu sopimus piti purkaa.
Mitä teki Litmanen? Ehdotti hetken asian kanssa painittuaan, että hän pelaisi puolella palkalla. Reippaassa hän oli aiemmin pelannut SM-sarjaa isänsä Olavin tekemällä "kättä päälle" -sopimuksella ja ilman korvausta.
Kirja syntyi niin, että Litmanen saneli ensin muistonsa nauhalle, josta kirjoittajajoukko työsti ne teksteiksi. Sitten Litmanen tarttui kynään ja aloitti tekstin muokkaamisen ja edelleen jalostamisen.