Työmarkkinajärjestöjen neuvottelijat pääsivät maanantaina sopuun yhteiskuntasopimuksesta. Mikäli työmarkkinajärjestöt ja maan hallitus hyväksyvät neuvotellun sopimuksen, hallituksen odotetaan luopuvan pakkolakien valmistelusta.
Hallitus on luvannut perua 1,5 miljardin euron lisäleikkaukset ja veronkorotukset, mikäli sitkeästi ajettu yhteiskuntasopimus syntyy. Verojakin on luvattu keventää yhteensä miljardilla eurolla.
Maanantaina sopimuksen hyväksyivät jo Akava ja STTK. Jälkimmäinen toteaa hyväksyvänsä sillä ehdolla, että hallitus vetää pakkolait pois eikä puutu paikalliseen sopimiseen.
Suurimman työmarkkinajärjestön, SAK:n, vastausta joudutaan odottamaan viikko. SAK:n hallitus päätti lähettää neuvottelutuloksen liittojen käsiteltäväksi. SAK otti aikalisän.
" Tämä on kuin lapsen synnyttämistä, kyllä tässä viikko vielä kestetään", SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly totesi maanantaina.
Mikään itsestäänselvyys sopimuksen hyväksyminen ei ole. Tähän asti hyvinvointiyhteiskunnan kakku on kasvanut ja etujärjestöt ovat tottuneet leikkaamaan kakusta siivun itselleen. Nyt on ensimmäinen kerta, kun työntekijöiden etuja heikennetään.
Vanhaan markka-aikaan tällaisessa tilanteessa turvauduttiin devalvaatioon. Kun tätä mahdollisuutta ei ole, yritetään "sisäistä devalvaatiota."
Vyön kiristämiselle on hyvät perusteet. Suomen talous on ollut viime vuodet taantuman tuntumassa, vaikka esimerkiksi Ruotsissa talous kasvaa tänäkin vuonna arviolta 3,5 prosenttia.
Entä mistä neuvotteluissa sovittiin? Tarkoitus on muun muassa pidentää työaikaa keskimäärin 24 tuntia ansiotasoa muuttamatta. Julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoja pienennetään 30 prosenttia. Sosiaaliturvamaksuja nostetaan ja palkansaajien osuus työeläkemaksuista nousee. Verot eivät kiristy, mutta maksujen takia jokaisen kukkaro kevenee. Ostovoimaa syö lisäksi se, että palkat eivät ensi vuonna nouse.
Yritykset ovat saamapuolella. Niiden työeläkemaksua ja työttömyysvakuutusmaksua alennetaan tuntuvasti tulevina vuosina.
Mitään suurta rakenteellista uudistusta ei saatu aikaan. Tämä muistuttaa juustohöylää, jota kunnat käyttivät talousvaikeuksissaan takavuosina. Ne, jotka isoon muutokseen uskoivat ja siihen pyrkivät, pettyvät. Pahimmassa tapauksessa sopimus voi myös kaatua.