Jän­nit­tä­viä ja run­sai­ta hyön­teis­aluei­ta on Suo­mes­sa vähän – Me­ri-Lap­pi ja eri­tyi­ses­ti Lapin kolmio kuu­lu­vat jouk­koon

–Meri-Lapista ja erityisesti Lapin kolmion alueelta ei todellakaan mielenkiintoa puutu. Siellä on vaikka mitä. Tieto on kuitenkin hajanaista, eri yhteyksissä koottua. Yhtenäistä tutkimusta ei ole, sanoo yli-intendentti Marko Mutanen Oulun yliopiston eläinmuseosta.

Hyönteislajeja on valtavasti ja alue iso. Perhosiin erikoistunut Mutanenkin on laatinut tutkimusretkien tuloksista artikkeleita hyönteistieteellisiin julkaisuihin.

–Esimerkiksi Ajos on erityinen elinympäristö. Tien ja radan varren pienellä alueella elää vaskisukkulakoi ( Scythris productella ), todennäköisesti ainoassa paikassa Suomessa. Tämä pieni, harmaa perhonen löytyi kymmenisen vuotta sitten.

Kalkkimaa Torniossa on hyönteistutkijan aarreaitta. Siellä Marko Mutanen on 1990-luvulla tutkinut sulkaperhosiin kuuluvaa kallioissulkasta ( Oidaematophorus rogerhoferi ).

–Kaivosalueella oli aiemmin hieno esiintymä. Lajia on tiettävästi Suomessa vain muutaman niukan populaation verran.

Kalkkimaan muita perhosharvinaisuuksia ovat raidanlasisiipi ( Sesia bembeciformis ), aarnikiiltokääriäinen ( Cydia cornucopiae ), näsiäkoi ( Anchinia daphnella ) ja luhtakultasiipi ( Lycaena helle ).

–Raidanlasisiiven toukka elää raidanvarsissa ja sen aikuinen matkii suurta ampiaista. Se on erittäin uhanalainen mysteerilaji, josta oli havaintoja sadan vuoden takaa ja sitten yllättäen Torniosta löytyi 1990-luvulla. Esiintymiä ei juuri muualta tunneta.

Vanhoilla haavoilla elävän aarnikiiltokääriäisen koko maailman yksilöistä iso osa on löydetty Torniosta. Vain näsiällä elävä näsiäkoi esiintyy Kalkkimaassa erityisen runsaasti.

–Luhtakultasiipeä on tavattu Tornion lisäksi vain Kuusamosta. Lista on oikeastaan loputon. Lapin kolmiosta löytyy helposti harvinaisia lajeja, niin jännittävä ja rikas se on hyönteistutkijan kannalta.

Sääskitutkija Jukka Salmela , Lapin maakuntamuseon luonnontieteen amanuenssi, on löytänyt Suomesta parisataa lajia, joita ei aiemmin ole havaittu. Lapissa elää runsaasti eurooppalaisittain harvinaisia sääskiä.

–Pohjoisessa on paljon soita ja niistä suurin osa märkiä aapoja, jotka ovat otollisia sääskille. Kalkkisella Lapin kolmion alueella on lettosoita, joilla on aivan omantyyppisensä hyönteislajisto, hän kertoo.

–Tornion Kalkkimaa on lajistollinen kuuma piste. Hyvä esimerkki on perämerenhattara ( Dicranomyia boreobaltica ), jonka olen kuvannut ja nimennyt tieteelle uutena lajina. Löysin sen lettosuolta Kalkkimaan läheltä.

Perämerenhattara on Salmelan mukaan melko tavanomaisen näköinen pikkuvaaksiainen.

–Tienoolla elää myös äärimmäisen harvinainen kalkinvaatijalaji petosienisääski ( Asindulum nigrum ). Se on iso ja musta, ja sen suuosat ovat pidentyneet.

Tervolasta niin ikään lettosuolta Salmela on löytänyt pienenpienen harsosääsken, jota ei toistaiseksi tiedetä esiintyvän muualla. Se on saanut tieteellisen nimensä ( Corynoptera salmelai ) löytäjänsä mukaan.

Pohjoisen kaksi muuta erityislaatuista hyönteisseutua ovat Saanatunturin alue Kilpisjärvellä sekä Tenojoen rantahietikot.

–Kalkkikivisellä Kilpisjärven seudulla Saanatunturi on itse asiassa koko Skandinavian lajistollisesti arvokkain tunturi, vaikka Suomeen osuu vain vähän skandinaavista vuoristoa. Siellä elää idästä joskus tulleita vaativia lajeja, joista tunnetaan vain muutamia esiintymiä, Marko Mutanen kertoo.

–Alueen arvoa ei oikein tajuta.

Tenojoen hietikoilta puolestaan on löydetty perhoslaji, jota ei esiinny juuri missään muualla maailmassa: somerikkopeilikääriäinen ( Pelochrista guentheri ).

–Muualla Suomessa äärimmäisen hienoja hyönteisalueita ovat kapea rajaseudun vyöhyke Virolahdelta Ilomantsiin sekä Joensuu–Liperi-alueen harjumuodostelmat. Kun ulkomaalaiset hyönteistutkijat saapuvat Suomeen, heitä kiinnostavat ennen muuta Lappi ja Itä-Suomi.

–Kuusamo on kiinnostava, koska siellä voi tutkia itäistä taigalajistoa, jota esiintyy muutoin vain Venäjällä. Pohjanmaa ja Keski-Suomen läntiset osat taas edustavat skaalan toista päätä, lajistoltaan vaatimatonta.

Ilmastonmuutos on Mutasen mukaan tuonut Suomeen satoja ellei tuhansia uusia lajeja.

–Tornion alueellekin on tullut viimeisen 20 vuoden aikana ainakin sata perhoslajia lisää. Erikoista on, ettei yhtään pohjoista lajia ole Suomesta silti hävinnyt.

Suomen Luonto -lehti kuulutti keväällä havaintoja nokkosperhosista. Lehden mukaan laji on harvinaistunut.

–Se on yhä yleinen. Kannanvaihtelut ovat vain suuria.

Sukupuutto? Ja sitten some räjähti

Pelkästään aktiivisia perhosharrastajia on Suomessa satoja. Kiinnostuneita on paljon enemmän.

–Facebookin perhosryhmässä on yli 8 000 jäsentä. Moni kuvaa ja kysyy lajimäärityksiä. Muissakin hyönteisryhmissä on kasvava joukko kiinnostuneita, Marko Mutanen kertoo.

–Buumeja ovat siivittäneet esimerkiksi uudet hienot kirjat vesiperhosista ja luteista.

Sosiaalinen media on osoittautunut tutkijoillekin mainioksi lähteeksi.

–Viime kesänä enolaisnainen kuvasi pihallaan perhosen. Se oli täpläkäärökääriäinen, jonka luultiin kuolleen sukupuuttoon ja josta oli edellinen havainto 1980-luvulta. Some räjähti.

–Nämä ovat todella hienoja sattumia. Tuo laji on vanhan kaskikulttuurin seuralainen, joka elää hyvin vähäiseksi käyneellä keltanokitkerö-kasvilla. Olen itsekin käynyt seudulla etsimässä perhoslajia, mutten asiantuntijanakaan osunut löytämään.

Toisen esimerkin Mutanen muistaa Lounais-Suomesta, jossa maallikko onnistui kuvaamaan erittäin harvoin tavatun sahapistiäislajin ( Pristiphora robusta ) toukkayhdyskunnan.

–Laji on kansainvälisestikin äärimmäisen harvinainen. Siitä ei ollut kymmeniin vuosiin yhtään havaintoa.

Perhoset kiinnostavat maallikoita paljon enemmän kuin vaikkapa sääsket.

–Sääskiharrastajia on Suomessa kourallinen. Olen ainoa, joka on viime aikoina keskittynyt tutkimaan pohjoisia lajeja, kertoo Jukka Salmela .

–Kuvistakaan ei yleensä pysty tekemään lajimäärityksiä vaan pitäisi olla näyte. Isot vaaksiaiset ovat poikkeus.