Futisbreikin piti kestää puoli vuotta. Juuso Simpanen oli ylirasittunut, ja suunnitelmana oli hengähtää Kaakkois-Aasiassa ja tehdä paluu ammattilaisurheilijan kurinalaiseen elämään vuonna 2014.
–Reissussa huomasin, kuinka paljon onnellisempi olin, kun sain päättää aikatauluista ja tehdä kaiken niin kuin haluan. Pikkuhiljaa kypsyi ajatus futiksen lopettamisesta, ja niin lopulta kävi, vaikka ei mulla ollut mitään havaintoa, mitä seuraavaksi teen tai minne menen, Simpanen kertoo.
Puoli vuotta hujahti ohi. Suomeen tultuaan Simpanen teki keikkahommia kaupan alalla ja löysi lenkkeilystä keinon purkaa turhautumista ajelehtimiseen. Tammikuussa 2015 hän bongasi juoksufoorumin keskustelun ultrajuoksusta.
–Olin saman tien varma siitä, että tämä on mun juttu, joten ilmoittauduin ensimmäiselle ultralle.
Se oli Masokistin unelma ja matkana 100 kilomeriä.
Simpanen alkoi harjoitella säännöllisesti ja voitti ensimmäisen kisansa. Lajipiireissä Simpasen tarina tuli tutuksi voiton ansiosta ja siksi, että hänellä oli videoblogi. Simpanen oli jo ennen juoksuharrastusta alkanut tehdä videopäiväkirjaa siitä, millaista on elää vegaanina ja olla vegaaniurheilija.
–Kun ryhdyin vegaaniksi, en tuntenut yhtään vegaania, joten muiden videot auttoivat paljon sillä tiellä pysymisessä.
Muutamassa vuodessa Simpasesta on tullut varteenotettava kilpailija kotimaisissa ultra- ja polkujuoksukisoissa. Hänellä ei ole valmentajaa, ja aiemmin hän harjoitteli enimmäkseen yksin. Kuluneen vuoden aikana mukaan ovat tulleet harjoitukset muun muassa Samba Trail Running Clubin kisaporukassa.
–Olen pääasiassa kehittänyt kestävyyttä ja ihan hyvin onnistunutkin. Vauhtikestävyyteen ja nopeuteen keskityn jatkossa hieman enemmän.
Simpasen viikkoon kuuluu paljon peruskuntolenkkeilyä. Hän tekee 1–2 vauhtikestävyystreeniä ja yhden pitkän 3–7 tunnin lenkin. Joustavuus ja tilanteen mukaan meneminen ovat hänelle tärkeitä – ehkä erotuksena sille, miten aiemmalla urheilu-uralla ohjeet tulivat ulkoa. Simpanen sanoo kuuntelevansa kroppaansa ja miettivänsä aina, millaista harjoittelua seuraavan kisan luonne vaatii.
Tänä viikonloppuna Simpanen ja satoja polkujuoksijoita kipuaa Ylläksen ja Pallaksen haastavia polkuja. Meneillään on Nuts Ylläs–Pallas, ja Simpanen tavoittelee 134 kilometrin ultramatkan voittoa.
–En ole juuri vilkuillut osallistujalistaa, mutta olen kuullut, että juoksemassa on suhteellisen kovia juoksijoita ulkomailta. Lähden juoksemaan täysin omaa juoksua ja tekemään onnistunutta suoritusta. Siinä jos onnistun, niin sijoitus on varmasti miellyttävä, hän kertoo ennen kisaa.
Simpanen oli nopein kotimaisen ultrajuoksusarjan ensimmäisessä osakilpailussa Karhunkierroksella toukokuussa.
Olosuhteet olivat paikoin hyytävät, ja Simpanen loukkasi matkalla nilkkansa.
Elämäntapaurheilijalle pitkä taistelu oli mieleenpainuva.
–Tämän vuoden Karhunkierros on hienoin kokemus juoksussa tähän mennessä. Vajaa vuorokausi kisassa oli elämän eri vaiheiden ja tunteiden läpikäymistä. Oli ilon tunnetta, väsymystä yön hämärissä, epätoivoa kipeän nilkan kanssa, kipua ja viimeisten tuntien euforia, hän kertaa.
–Kaiken kruunasi maaliintulo satojen polkujuoksijoiden kannustaessa. Itku tuli, ja monta tuntia sai keräillä itseä, että pystyi kunnolla puhumaan.
Seuraa Juuso Simpasen videoblogia .