Ranska on vuoden 2018 maailmanmestari. Onneksi olkoon ranskalaiset.
Oma suosikkini oli Englanti. Pohdin yksi päivä, että miten Englannista onkaan tullut suosikkijoukkueeni. Jäljet johtavat 1970-luvulle. Silloin TV2 näytti lauantaisin veikkauskupongilla olevan Englannin mestaruussarjan ottelun. Pelaajat tulivat vuosien saatossa tutuksi, joten tietenkin englantilaisia piti kannustaa myös arvokisoissa. Vielä 1970-luvulla englantilaisseuroissa ulkomaalaiset pelaajat olivat harvinaisuuksia.
Toinen syy löytyy englantilaisesta mentaliteetista. Englantilaispelaajalle on enemmänkin häpeä, jos hän joutuu jäämään kentän pintaan taklauksen jälkeen. Ylös on päästävä, vaikka kävisi kipeää. Anteeksi vain Ronaldo, Suarez ja Neymar, mutta arvostuksenne nousisi edelleenkin, jos jättäisitte näyttelemisen vähemmälle.
Merilappilainen miesten jalkapalloilu rämpii. Se rämpii niin syvällä, että sieltä on vaikea nousta. Sekä PS Kemi että TP-47 ovat antaneet kenkää valmentajilleen ja PS Kemin ovat jättäneet Konsta Manev, Oskari Forsman ja kapteeni Julian Guavara. Pahin skenaario on se, että TP-47 pelaa ensi kaudella Kolmosessa ja PS Kemi Ykkösessä. Minne menet merilappilainen jalkapalloilu?
Eräs ystäväni lupasi pelastaa PS Kemin, mikäli hän voittaa lotosta. Hän aikoi ostaa koko joukkueen ja hommata vahvistukset. Kotikylästä on lupautunut myös henkilö päävalmentajan pestiin. Vielä on jäljellä meitä kemiläisiä, jotka haluavat käydä katsomassa liigatason jalkapalloilua.
Allekirjoittaneelle oli oikeastaan aivan sama voittiko maailmanmestaruuden Kroatia vai Ranska. Vuoden jalkapalloteko menee Thaimaahan, missä pelastustyöntekijät toivat oman henkensä uhalla thaimaalaisen nuorten jalkapallojoukkueen turvaan luolastosta. Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan suuret ja pienet pokaalit pitää tänä vuonna ojentaa kaikille pelastusoperaatiossa mukana oleville auttajille.