Ismo Kreivi: Kyllä saa helmipöllön. Kun pöntön lentoaukon halkaisija on noin kahdeksan senttiä, siitä ei telkkä mahdu, mutta pöllön pitäisi mahtua. Helmipöllö on hyvä löytämään sopivat pesäkolot ja se tulee pesimään melko lähelle asutustakin. Meillä helmipöllö pesi noin kymmenen metrin päässä talon nurkasta ja sai siitä viisi poikasta maailmalle.
Yleisökommentti: Naapurissa kävi muutama vuosi sitten niin, että helmipöllö teki pönttöön munat telkän munien päälle.
Ismo Kreivi: Ovatkohan telkän munat olleet saman kevään vai jo edellisen kevään munia? Joskus useampikin telkkä voi käydä munimassa samaan pönttöön ja jokainen niistä odottaa, että joku toinen hautoo munat. Silloin munat voivat jäädä kokonaan hautomatta.
Jarmo Huhtala: Pääuomasta raakkuja ei enää löydy, mutta neljässä sivu-uomassa niitä on. Raakkukannat ovat taantuneet monestakin syystä. Yksi niistä on se, että raakku elää nuoruusvaiheensa loisena taimenen tai lohen kiduksissa, joten vaelluskalojen väheneminen vaikuttaa myös raakkuun.
Jos Ounasjoen pääuomasta löytää simpukan, kyseessä on luultavasti pyöreähkö järvisimpukka. Raakut eli jokihelmisimpukat ovat pitkulaisia. Pienessä sivujoessa oleva simpukka on yleensä raakku. Raakku on rauhoitettu.
Luontoilta
Rovaniemen Luonto ja Uusi Rovaniemi järjestivät Rovaniemen perinteisen luontoillan maanantaina 15. toukokuuta.
UR:n lukijoiden ja yleisön kysymyksiin vastasi neljä asiantuntijaa: lintuharrastaja Ismo Kreivi, vanhempi tutkija Esa Huhta, tutkimusprofessori Ilpo Kojola ja ylitarkastaja Jarmo Huhtala.
Oheisessa jutussa on vain osa illan aikana esitetyistä kysymyksistä ja vastauksista.
Ilpo Kojola: Tarkkaa määrää en osaa sanoa – varmaan kymmeniä yksilöitä. Kauriit elävät yleensä pienissä ryhmissä, joissa suuri osa on naaraita. Naaraat ovat hyvin reviiritietoisia ja ne eivät yleensä lähde kovin kauas ruokintapaikoiltaan talven mittaan. Lumen sulettua nuori uros sen sijaan saattaa vaeltaa jopa satojen kilometrien päähän. Kauriita onkin tavattu Inaria ja Utsjokea myöten.
Ilpo Kojola: Havaintokartta ei kerro koko totuutta Lapin karhutilanteesta. Keski-Lapin karhukanta on toki harva verrattuna esimerkiksi Itä-Lappiin, jonne tulee karhuja Venäjältä, mutta karhuhavaintojen vähäisyys johtuu kuitenkin myös havaintoaktiivisuuden vähäisyydestä. Lapissa asutus on harvaa verrattuna eteläisempään Suomeen ja havainnoitsijoita on vähän.
Jarmo Huhtala: Kuvassa on niin sanottua pannukakkujäätä. Tällaista jäätä voi syntyä virtaavissa vesissä ja varsinkin akanvirrassa, kun jäät jäävät pyörimään yhteen paikkaan ja hioutuvat toisiaan vasten pyöreiksi.
Esa Huhta: Totta kai jyrsijät vierailevat lintujen ruokintapaikoilla, ja ruokinta voi vaikuttaa rottien määrään ainakin paikallisesti. Esimerkiksi Helsingissä rotat ovat paikoin todellinen ongelma. Rovaniemellä rottia lienee kuitenkin vain vähän.
Ismo Kreivi: En ole koskaan nähnyt Rovaniemellä rottaa tai edes rotan jälkiä, vaikka käyn usein esimerkiksi Kuusiselän kaatopaikalla.
Ilpo Kojola: Olen asunut Rovaniemellä 30 vuotta ja nähnyt sinä aikana yhden ainoan rotan.
Esa Huhta: Muistan kuulleeni sellaisen tarinan, että kun Mäntyvaaran kaatopaikka lopetettiin, sieltä lähti iso rottainvaasio kaupungin suuntaan.
Esa Huhta: Tutkin asiaa yhdessä Lapin maakuntamuseon amanuenssin Jukka Salmelan kanssa. Päädyimme siihen, että kyse on jonkin hyönteisen, todennäköisesti kärpäsen koteloista.
Ismo Kreivi: Sinisorsa on varhainen pesijä eikä se pesi vain veden äärellä, vaan pesä saattaa todellakin olla myös metsässä. En usko, että sorsa on rakentanut pesänsä aivan lumen päälle, vaan luultavasti se on pälvipaikassa.
Esa Huhta: Erikoisen näköinen, kun pää ja kaula ovat noin keltaiset. Linnun nokka on niin jykevä, että se viittaa peippolintuihin. Veikkaan, että kyseessä on leukistinen eli värivikainen viherpeippo.
Ismo Kreivi: Minustakin se näyttää viherpeipolta. Värivikaisia lintuja on toisinaan äärimmäisen vaikea tunnistaa.
Ismo Kreivi: Ounasvaaralle on muodostunut pysyvä pähkinähakkikanta, joka siis myös talvehtii täällä. Pähkinähakkien selviytymistä edesauttaa se, että tänne on istutettu paljon sembramäntyjä, joiden siemeniä hakit syövät myös kotiseudullaan Siperiassa. Hakit käyvät hakemassa kuvun täyteen sembran siemeniä ja vievät ne sitten talven varaksi piiloon Ounasvaaralle. Hakki on todella taitava löytämään kätkönsä. Se voi löytää siemenet jopa yli puolimetrisen hangen alta.
Myös Ounasvaaralla näkee nyt sembramännyn taimia. Ne ovat saaneet alkunsa pähkinähakkien kuljettamista siemenistä."
Ilpo Kojola: Kyseessä on värimuunnos, joka on perinnöllinen ominaisuus. Hopeakettuja on arviolta muutama prosentti kettukannasta. Muita värimuunnoksia ovat ristikettu ja mustakettu.
Kettuja näkyi Rovaniemellä erityisen paljon viime talvena. Olisiko kaupungin lähelle sattunut syntymään muutama kunnon poikue, minkä vuoksi kettuja oli tavallista enemmän.
