Entistä apukoulutasoisemman tv-tarjonnan ainoa logiikka liittyy siihen, että kokkaus- ja painonpudotusohjelmat seuraavat loputtomana kierteenä toisiaan.
Näin on myös ihmisten syömisen laita. Lihomisen ja laihduttamisen sykli tosin aiheuttaa itsetunto-ongelmia, ja on samalla merkki elämän hallitsemattomuudesta.
Uuden tutkimuksen mukaan liikalihavat ihmiset mieltävät itsensä normaalipainoisiksi. Lihavien osuus kasvaa kaikissa ikäluokissa koko läntisen kulttuurin alueella.
Huume-, ase- ja ihmiskaupan jälkeen kasvavimmat bisneksen muodot liittyvätkin ruoka- tai kehonhallintakulttuuriin. Tähän kiteytyy koko länsimainen lötjövetelyyteen keskittyvä elämänmeno.
Niin sanottuina entisinä hyvinä aikoina ylipainoiset olivat lähes yksinomaan geneettisiä pullukoita. Jokaisella kansakoululuokalla sellaisia oli aina yksi. Lasten tuolloiseen tukevuuteen liittyi kuitenkin kohtuullinen lihaskulttuuri – pullukat olivat kovia tappelijoita ja lupaavia kuulantyöntäjän alkuja.
Toisin on nyt. Jopa laihojenkin päällimmäinen ongelma on se, ettei heillä ole lainkaan lihaksia - salitreenaajia lukuun ottamatta, joilla ei sitten mitään muuta olekaan.
Syy kehon rappeutumiseen ei ole pelkästään roskaruoassa, vaan siinä ettei kukaan enää tee normaalia ruumiillista työtä.
Yhä useampi piha kolattiin viime talven hittituotteella, traktorimönkijällä; haravan korvasi lehtipuhallin, justeerin moottorisaha, kirveen klapikone. Lähes kaikki ansiotyö tapahtuu istumalla.
Ihmisten suorituskyky on pudonnut 30 vuoden aikana romahdusmaisesti. Esimerkiksi lappilaisten koululaisten cooper-testin tulokset ovat heikenneet noin 350 metrillä. Valtaosa aikuisista ei kykene enää vetämään kahta leukaa enempää.
Entäs ennen niin jäntevät metsästäjät? Tuskin pysyvät vatsoineen mönkijöidensä selässä!
Nykymaailman tehokkuusajattelun mukaan lihasvoimin tehtävää työtä tulee halveksia, ja samalla jokainen pakotetaan ostamaan uusin sejase hömpäke.
Iltaisin hömpäkkeen käyttäjät painuvat sitten salille pitääkseen itseään edes auttavassa kunnossa.
Ammattimaisena lapiomiehenä tiedän miten mieletön olo tulee ruumiillisesta työstä. Mikä tasainen, virvoittava uni, mikä zeniläinen mielenrauha ja ajatusten juoksu itse työtä tehdessä.
Rakkaat ystävät, viekää typerät hömpäkkeenne takaisin puotiin, ja ottakaa käteenne kirves, lapio, käsisaha, jääkaira.
Huomaatteko miten kauniita esineitä ne ovat? Niiden täydellinen muoto on kehittynyt satojen sukupolvien aikana. Toista ovat uuden ajan digivempaimet, jotka jäävät ajastaan auttamatta jälkeen jo parissa vuodessa.
Antakaa hien valua ja peittää kehonne allergioita suojaavalla ketolla. Lihastyö säästää luontoa ja ilmastoa. Se helpottaa jopa sote-uudistusta vähentämällä sairauskuluja, kohottamalla elämisen laatua sekä ajan ja vartalonkäytön hallintaa.
Iltaisin voitte liikuttua lukemalla Sakari Pälsin kuvausta kotimaisen väärävarsiviikatteen päättymättömän liikeradan absoluuttisesta tarkoituksenmukaisuudesta, ja nauttia pärinättömästä äänimaailmasta.