Juha Sipilän hallituksen käynnistämä maakuntien itsehallinnon toteutus on sekä historiallinen että yllättävä. Yhtä merkittävää hallinnollista mylläystä ei ole juuri tehty itsenäisyytemme aikana.
Ratkaisun yllättävyyttä taas voisi verrata vaikkapa siihen, että Ruotsin demarit saisivat yhtäkkiä läpi satavuotisen periaatelinjauksensa, jonka mukaan Ruotsin kuuluisi olla tasavalta, ei mikään kuningaskunta.
Puolue itsekään ei ole enää vuosikymmeniin edes uskonut mallinsa mahdollisuuksiin – kuten ei ole Suomessa keskustakaan jaksanut enää muutamiin vuosikymmeniin jankata maakuntahallinnon makeudesta. Ehkäpä demaritkin naapurissa nyt terhentyvät...
Itsehallintoalueiden rakenne on käytännössä vielä täysin auki, mutta uudistuksen iso periaatteellinen linjaus on hahmotettavissa: maakuntiin on luvassa koko alueen kattavaa poliittista päätösvaltaa, ja poliittinen päätösvalta antaa sanavaltaa myös julkiseen talouteen.
Ainakin paperilla kaikki keskeinen valtiovallan nyt maakunnissa käyttämä taloudellinen isännän ääni siirtyy tuleville itsehallintoalueille. Ja itsehallintoalueilla ylintä valtaa käyttää maakunnan asukkaiden valitsema maakuntavaltuusto.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, joka euroissa mitattuna on itsehallinnon sydäntä, saa rahoituksensa pääosin valtiolta.
Kun tehtävistäkin määrätään suurin osa lainsäädännöllä, kuinka "itsehallinnollisesta" itsehallinnosta lopulta on kysymys. Ettei vain pitkä ja vahva keskushallinnon perimä hiipisi tähänkin paratiisiin.
Vuonna 2019 aloittavien maakuntavaltuustojen vaalitapaa ei ole vielä ratkaistu. Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk) kannattaa meillä käytössä olevaa vaalitapaa.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen on ehdottanut listavaalin käyttöönottoa maakuntavaaleissa. Perinteisesti meillä on listavaaleista innostuneet lähinnä sosiaalidemokraatit.
Listavaalissa on etunsa, esimerkiksi se, että puolueiden kärkipaikoilla on pääsääntöisesti osaavia, asioista perillä olevia ehdokkaita. Huono puoli on yhtä painava; puolueet, joihin kuuluu enää vain muutama prosentti äänestäjistä – siis yhteensä – eivät saa valita maakuntavaltuuston jäseniä. Kyllä se on kansalaisten luovuttamaton oikeus.