Isossa kuvassa pää­osas­sa on luonto

Terhi Vanha , teksti ja kuvaToukokuinen aurinko häikäisee Yllästunturin rinteitä. Sesonki alkaa olla ohi ja Äkäslompolon kylänraitti on hiljainen.

Juuri ennen sesongin päättymistä tuli uutinen kaivoshankkeen jatkumisesta Kolarin Hannukaisessa. Hannukainen Mining Oy osti Northland Mines Oy:n Hannukaisen kaivoshankkeen konkurssipesältä ja jatkaa Kolarin kaivoshankkeen tutkimus-ja valmistelutöitä.

- Kaivoskeskustelu on minulle surullinen asia. Kaivos tässä maisemassa on kaikkia arvojani vastaan, toteaa matkailuyrittäjä, Destination Lapland Oy:n toimitusjohtaja Mauri Kuru. Hänen mukaansa vaihtoehtoja Lapin työllisyyden eteen olisi muitakin.

- Mutta toimimme kuin mikäkin kehitysmaa ja työllisyyden argumentit ovat vain alkutuotannossa. Miksei valtion metsänhoitoa kehitetä enemmän nykytrendejä vastaaviksi teollisesta näkökulmasta palveluntuotantoon?

Kurun mukaan myöskään porotalouden merkitystä ei ymmärretä.

- Poromiehille pitäisi maksaa palkkaa valtion toimesta Lapin perinteiden ja suullisen perimätiedon säilyttämisestä. Matkailu, porotalous ja metsähallitus voisivat elää rinnakkain jos metsätalous muuttuisi elämystaloudeksi.

- Kaivos sopii tähän kuvaan vain horisontin taakse.

- On vaikea katsoa tulevaisuuteen ja suunnitella sitä, kun ei näe mitä siellä on. Jatkuva omaehtoinen matkailun luonnollisten kilpailuetujen tuhoaminen tai kaivoskeskustelun ylläpitäminen on vaarallista.

Niin Kolarin kuin koko Lapinkin strategiana ja tukijalkoina ovat sekä kaivos että matkailu, mutta Kurun mukaan ne eivät sovi mitenkään yhteen.

Ei voi sekä syödä, että säästää kakkua.

- Kyllä kaivos ja matkailu sopivat samaan kuntaan ihan varmasti, mutta eivät näin lähekkäin. Muutoksesta puhutaan, uuden luomisesta, mutta miten voi toteuttaa muutosta, jos toimintaympäristö on näin epävarma. Päättäjien tulisi muistaa, että jo muutaman prosentin muutoksetkin alaspäin kysynnässä tai tuotteen hinnassa johtavat jatkuessaan tuhoon.

Kuru on toiminut lähes 30 vuotta yrittäjänä. Tarina mukailee monen alueen matkailuyrittäjän urakehitystä. Lapsuuskodista tarjottiin sesonkiaikoina huoneita matkailijoille ja niinpä pikku-Maurinkin oli keväisin ja syksyisin luovuttava huoneestaan.

Myöhemmin huoneet irtautuivat kodista, mutta yhä Kuru kokee, että työn lisäksi ihmisten palveleminen on elämäntapa. Kurun yritys Destination Lapland on Ylläksen alueen keskusvaraamo, joka vuokraa mökkejä Ylläksen molemmissa kylissä.

- Kyllähän tähän on kasvanut, juuret ovat vahvasti täällä, näissä tuntureissa. Haluamme tarjota matkailijoille sitä, mistä itse saamme nauttia joka päivä.

- Luonto ja sen tarjoamat elämykset ja aktiviteetit. Enemmän kuin rikkoa, pitäisi meidän rakentaa vaikka lappilaisia luonnonpuistoja. Tehdä kuten maailmalla, missä asiakas voi maksaa tuhansia dollareita yöstä erämaassa

- Muovista rakennettujen kokemusten ja teollisten ympäristöjen sijaan matkailijat kaipaavat aitoja juttuja ja ihmisiä.

Vuonna 1997 Kuru aloitti ulkomaan markkinoinnin.

- En osannut häävisti englantia enkä keskieurooppalaisia tapoja. En ranskalaista poskisuudelmaakaan. Yhteistyö alkoi kuitenkin rakentua. Se vei vuosia.

- Millainen olet ihmisenä, miten avaat keskustelun ja mitä sinulla on tarjottavaa, se merkitsee.

Kurun mukaan kaikkien yrittäjien pitäisi kulkea oma polkunsa, osittain samakin. Pistää nöyrästi nahkakengät jalkaan ja mennä suoraan asiakkaan luo kertomaan kasvotusten mitä myy.

- Kaikesta nettiajasta ja sen tuomista mahdollisuuksista huolimatta uskon ennen kaikkea kohtaamisiin, jossa ollaan vahvasti läsnä.

Destination Laplandin asiakkaista puolet on ulkomaalaisia, sveitsiläisiä, brittejä, hollantilaisia ja saksalaisia. Sesonki kestää marraskuusta vappuun.

- Luontokokemukset, kaamoksen värit, pakkanen ja revontulet, hyvä palvelu. Se tuo matkailijat vuosi toisensa jälkeen takaisin. Monelle on elämys olla yksin luonnossa, turvallisesti ja vapaudesta nauttien.

- Suomella on maailmanluokan juttuja, mutta yhä olemme kiinni teollistumisen alkuaikojen arvomaailmassa. Tämä ristiriita on tuhoisa näin matkailuyrittäjän näkökulmasta.

Kuru sanoo, että viime vuosien aikana hänelle on kirkastunut asiakaskokemuksen jatkuva hiominen.

- Se on melkein tärkeämpää kuin markkinoiminen. Kokemus on tärkeämpi kuin mielikuva.

Vaikka luonto on osa työtä, on se hyvin tärkeä osa Kurun elämää myös vapaa-ajalla. Tunturiin hän kiipeää jalan, suksilla ja lumikengillä.

- Noilla retkillä olen kokenut myös monia suuria oivalluksen hetkiä. Ymmärtänyt mitä on olla läsnä luonnon kanssa ja osa sitä. Yksinäinen poronvasa, maisemaa ihailevat ulkomaalaiset tai ilkkuvat korpit ja karhun vihellys.

Kaikilla on jotakin kerrottavaa.

- Noina hetkinä voin samaistua arvoihin, mitä ulkomaalainen matkailija täällä kokee.

Vuodesta 2008 Kuru aloitti uudelleen valokuvausharrastuksensa. Luonto, maisema ja revontulikuvat ovat levinneet sosiaalisen median kautta ympäri maailmaa.

- Luonnostahan se voima tulee, jolla jaksaa myös pimeämpinä päivinä.

Kurun mielestä ihmisten välinen ilmapiiri kaikessa on se jokin, joka joko kantaa ja kehittyy tai kaivaa kuoppaa.

- Asiakaslähtöinen palveluketju on omassa työssäni ydinfilosofia. Pienten asioiden hiominen kannattaa, ovathan matkailijat listanneet muun muassa mökissä nukkumisen, syömisen sekä illanvietot perheen kanssa loman kohokohdiksi.

Mutta tietysti sen ison kuvan täytyy olla kunnossa ja moitteeton. Ympäristön, jossa kaikki tapahtuu.

Paljon petipaikkoja yhdessä paikkaa ei Kurun mielestä ole matkailukeskus. Ennemmin pitäisi kehittää paikallisia vahvuuksia ja jalostaa omia tuotteita.

- Näistähän on puhuttu jo vuosikausia, mutta konkretia ei synny pullakahvipalavereissa. Muutosta halutaan, mutta sen tekijät ovat vähissä. Omaehtoinen tekeminen on tutkimusten mukaan kasvamassa ja esimerkiksi laskettelu hiipumassa. Hidas kiiruhtaminen on kaunista, "slow is beautiful". On siirrytty syöttömatkailusta monipuolisempaan kokemiseen, jossa luonto tarjoaa puitteet erilaisille aktiviteeteille.

Kuru ei ymmärrä miksi toimialan kehittämisestä on tehty niin vaikeaa. Eikä hän ymmärrä sitä, miksi pitää pilata se mikä on olemassa ja hyvää.

- Joka kuukausi, viikko ja päivä saa perustella, miksi meitä matkailuyrittäjiä on olemassa.

Vuorovaikutus kunnan kanssa tapahtuu liian usein konfliktien kautta. Kun tulee solmu, niin sitten neuvotellaan. Luottamusmiehiä ja viranhaltijoita näkee hyvin harvoin vierailemassa matkailuyrityksissä tai tutustumassa niiden toimintaan.

- Iso kuva on kaikilta poliittisilta päättäjiltä hukassa. Päättäjä ei voi sitoutua yhden toimialan taakse, mutta joka sopassa ei voi olla mukana. Se vain on tosiasia. Luonto on matkailun toimintaympäristö ja 2000-luvun asiakas tulee ulkomailta. Siltä pohjalta pitää elinkeinojen suunnittelun lähteä.

- Matkailuelinkeinon arvoa ei ymmärretä, mikä tuntuu tänä päivänä suorastaan hullulta. Kunnan, maakunnan ja valtion tasolla toimintaympäristö on täynnä riskitekijöitä ja on ennalta-arvaamaton. Yrittäjiä myös syyllistetään monella tapaa. Teillähän on niin isot tulot ja osingot kyllä te pärjäätte. Aivan kuin yrittäjä olisi pohjaton kaivo josta voi lappaa vettä niin paljon kuin sielu sietää.

Kuru kokee, että yrittäjä on hyvin yksin ja jaksaminen ristitulessa on koetuksella.

- Toisaalla vaaditaan muutosta, työllistämään ihmisiä, mutta poliittinen päätöksenteko koneisto ja muu liiketoimintaympäristö ei sitä tue. Päinvastoin jatkuvasti saa olla varpaillaan mistähän seuraavaksi yrittäjän korttitaloa horjutetaan.

- Pystyn täysin samaistumaan saamelaisiin poronhoitajiin jotka päätyvät peruuttamattomaan ratkaisuun, kun sukupolvien työtä ei arvosteta ja tulevaisuus täynnä epävarmuutta.

- Pajalassakin monen kuntalaisen hymy oli herkässä kun Northland kuntaan tuli. Kaikki laitettiin likoon yhden kortin varaan. Kunnan elämä piristyi muutamaksi vuodeksi kunnes ilmoitettiin, että kaivos suljetaan.

- Surun ja luopumisen tuskan voi siellä nyt konkreettisesti aistia, mutta myös toivon.

Kurun sanoo, että ihmisen muisti on lyhyt ja usko kaiken ratkaisevaan hyvään loppumaton.

- Se on inhimillistä, olemmehan ihmisiä. Ymmärrän nyt ilon Kolarissa ja orastavan toiveen Pajalassa. Kunhan joku tulisi Kaunisvaaraan ja kaikilla olisi taas töitä, jos Hannukainen niin miksei Kaunisvaarakin.

- Kohta 30 vuotta matkailuyrittämistä on takana. Onnistumisia on ollut, mutta myös haasteita ja unettomia öitä. Asiat ovat kuitenkin aina olleet ratkaistavissa. Pohjattomaan kaivoonkin on katsottu epätoivon tuntein, mutta aina on noustu. Kasvun luominen vaatii tahtoa ja kovaa työtä, sanoo Kuru. Avainasia on kansainvälistyminen.

Kaikkea ei hänen mukaansa voi ratkaista enää paikallisesti.

- Asiakkaistamme on nyt puolet ulkomaalaisia ja maailmantalouden suhdanteet vaikuttavat Lapissakin. Riskit olen hajauttanut. Markkina-alueita on useita, kuten myös yhteistyökumppaneita ja jakelukanavia. Yrittäminen on loputonta ongelmien ratkaisua. Kokemus tuo varmuutta ja yrittäjä nukkuu yönsä jotenkin, kun kaikki ei ole yhden kortin varassa.

- Yhdellä kortilla on huono värisuoraa voittaa. Yksikään kaivosyhtiö ei ole yhden kaivoksen varassa. Kaivoksia ja raaka-ainevaroja on monia ja usein myös eri mantereilla.

Kaikki on hajautettu, kun yksi pettää niin toinen myy aivan kuin minunkin yrityksessäni.

- Kun päätös kaivoksesta on tehty, paluuta ei ole ja tulevaisuutemme määrää maailman markkinoiden raaka-aine hinnat. Niistä ei voi sopia paikallisesti eivätkä nämä markkinat neuvottele meidän kanssamme.

Siksi Mauri Kuru onkin huolestunut.

- Olemme riippuvaisia maailmasta, joka ei edes tiedä olemassaolostamme ja jossa tuleva tuskamme tulee hukkumaan kokonaisedun alle. Kuten nyt matkailuelinkeino on jäämässä kunnan yleisen edun alle tai Pajala poltetuksi maaksi LKAB:n etujen edessä.

Kuru sanoo uskonsa visioihinsa Kolarissa olevan koetuksella. Kaivoshanke tulee jakamaan yritykset ja ihmiset kahtia.

- En voi jättää elämääni yhden kortin varaan, joka on riski elinkeinolleni ja lasteni tulevaisuudelle. Kun Kolari on Pajala, minun Äkäslompoloa ei enää ole. Eikä Kolaria.