Vuosi vaihtu ja päivä pitenee. Aamula haen lehen . Puhun ja luen omala kielelä. Katton tuttuja näkymiä. Tuttua ja mukavaa. Käyn kauempana ja asioila, kaupungisa. Kuulen ja luen lähiasioita ja vähän kauempiaki. Teen ja osallistun ajatuksilani ja töiläni.
Elämänpiiri jatkuu tuttuna, koko ajan se vähän muuttuu, joskus enämpi, joskus vähempi. Asiat, jokka julkisuuesa vellovat, nekki muuttuvat. Viime vuen aikana tuli kaikkien yli menevä aihe, joka vallotti televisiouutiset ja lehtien isojen otsikoitten paikat. Korona asu sielä joka päivä. Rajotuksia ja sääntöjä saathin koko ajan.
Toinen juttu, joka näyttää nyt tulevan eshin kattopa melkein mitä tahansa tievotusvälinettä, on venäjäviha. Russofobiaa oikein lietsothan. Valtakunnan johtopiiritkhän eivät ole siittä vaphaita. Moniki saattaa mennä siihen mukhan, jos ei kummemmin ajattele. “Niin kai se on, ko sitä niin palion toitotethan ja toistethan.”
Valtakunnasa pitäs voia hyvin. Luontua ja ympäristyä hoitaa ja käyttää hyvin. – Luonto antaa hyvät olosuhthet, ko sitä hyvin hoitaa, ja se pyssyy hyvänä. Nykyajan korkia teknologia ja tietotekniikan materiaalitarphet sanelevat sen, että pittää olla kaivoksia. Tarvittavia metalleja saahan kaivamala maasta. Mitäpä pahhaa kaivoksisa sinänsä on? Nyt korkian ossaamisen aikana kyllä kaivosten jäthet pystythän puhistamhan etteivät ne ole maaperrää ja vesiä saastuttamasa.
Kohan vain lainsäätäjät panevat net kaivosyhtiöitten velvotheiksi. – Eihän se niin piä mennä, että ympäristön ihmisten pitäs kärsiä siittä, ko kaivosyhtiö rikastuu. Niin se pittää olla, että metalleja kaivethan maasta, ihmiset saavat työtä ja toimhentulua ja teollisuus raaka- ainheita ja jäliet puhistethan. Ja vielä malmista korvaus valtiole ja maanomistajale.
Ja sitten tämä pieni maa, valtio, joka on erillaisten vaihheitten läpi tullu tähän, taisteli itsenäisyyen ja monenlaisisa mutkisa kamppailee keskenhän ja välilä muittenkin kans kohti parempaa ottain askelheita eri suunthin, ethen, sivule ja välilä takappäinki.
Hyvä olis, jos rauha pysys maasa, ystävälliset suhthet joka suunthan. Keskustelut, kaupankäynti ja tietojenvaihto naapurimaitten kesken ja luottamuksellinen ja arvostava suhtautuminen toisia kohthan kunniasa.
Epäluottamusta eikä levottomuutta synny, ko toisia ja ittiä arvostethan ja tarvittavia tietoja vaihethan molempien hyväksi.
Valtioilekki on hyvä toimia niin niinkö ihmisekki tietävät, että on hyvä. Arvostavasa ja hyväntahtosesa ilmapiirisä ovat asiat hyvin, eikä pelkoja ja uhkia synny.
Eikhän evästetä tulevisa vaaleisa valittavia tähän suunthan. Harkittemhan siihen suunthan, että ihmisilä, valtioila ja laajemminki menis hyvin. Tieto, taito ja tahto käytettäs kaikkien parhaksi. Isänmaallisia ajatuksia ihmisile ja valtioile.