Marjanpoimijat: Yk­si­kään thai­maa­lai­nen ei jät­tä­nyt vii­su­mi­ano­mus­ta mar­jan­poi­min­taa varten

Pääkirjoitus: Hidas lu­pa­pro­ses­si voi olla ul­ko­mais­ten jät­ti-in­ves­toin­tien suurin este

Ylioppilaat: Katso tästä Lapin lu­kioi­den val­ko­la­kin saajat

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Tilaajille

Isä kantoi kei­nu­he­vo­sen lii­te­ris­tä jouluna 1952 – katso lu­ki­joi­den lii­kut­ta­vat kuvat van­hois­ta puu­le­luis­ta, joilla leikkii jo neljäs su­ku­pol­vi

Reijo Virolaisen saamilla joululahjoilla leikkii nyt jo neljäs sukupolvi, ja Keijo-isäkin jatkaa yhä puutöiden parissa.Jouluiloksi on aina paketoitu puuleluja ja komeita autoja.

Sodan jälkeisessä Suomessa lapsia ei hukutettu joululahjoihin, ei varsinkaan niihin kaupasta ostettuihin. Harvat lahjat tehtiin vaivoja säästämättä itse – ja juuri siksi ne ovatkin perheissä niin rakkaita ja arvostettuja.

Tällainen on myös Jyväskylässä asuvan Reijo Virolaisen isältään Keijolta saama keinuhevonen. Se on joululahja olympiavuodelta 1952.

– Valmistusvuosi on kirjoitettu hevosen pohjaan. Olin itse vasta 2-vuotias. Isäni oli vuoleskellut sen päreen valossa liiterissä niin, ettei edes äiti tiennyt siitä mitään, Virolainen muistelee.

Hevonen oli alkuaan vaaleanruskea. Vuosien saatossa väri on vaihtunut sinivihreäksi, mutta lelun kunto on pysynyt hyvänä.

– Isä veisti hevosen yhdestä pölkystä, joten se rupesi kohta halkeilemaan.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.