Pian kylmenee: Lapissa voi olla ensi vii­kol­la pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

kolumni: Miksi työ ei löydä te­ki­jää, eikä tekijä työtä?

Tilaajille

Isä kantoi kei­nu­he­vo­sen lii­te­ris­tä jouluna 1952 – katso lu­ki­joi­den lii­kut­ta­vat kuvat van­hois­ta puu­le­luis­ta, joilla leikkii jo neljäs su­ku­pol­vi

Reijo Virolaisen saamilla joululahjoilla leikkii nyt jo neljäs sukupolvi, ja Keijo-isäkin jatkaa yhä puutöiden parissa.Jouluiloksi on aina paketoitu puuleluja ja komeita autoja.

Sodan jälkeisessä Suomessa lapsia ei hukutettu joululahjoihin, ei varsinkaan niihin kaupasta ostettuihin. Harvat lahjat tehtiin vaivoja säästämättä itse – ja juuri siksi ne ovatkin perheissä niin rakkaita ja arvostettuja.

Tällainen on myös Jyväskylässä asuvan Reijo Virolaisen isältään Keijolta saama keinuhevonen. Se on joululahja olympiavuodelta 1952.

– Valmistusvuosi on kirjoitettu hevosen pohjaan. Olin itse vasta 2-vuotias. Isäni oli vuoleskellut sen päreen valossa liiterissä niin, ettei edes äiti tiennyt siitä mitään, Virolainen muistelee.

Hevonen oli alkuaan vaaleanruskea. Vuosien saatossa väri on vaihtunut sinivihreäksi, mutta lelun kunto on pysynyt hyvänä.

– Isä veisti hevosen yhdestä pölkystä, joten se rupesi kohta halkeilemaan.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.