Vaikka Venäjä hyödyntää länteen suunnatussa propagandassaan täysin rinnoin internetin vapautta, kotimaassa verkko on Kremlille alati paheneva päänsärky. Haave ”Kiinan suuren palomuurin” venäläisestä versiosta jäänee kuitenkin toteutumatta.
Äiti-Venäjälläkään ei olisi pitänyt olla 23-vuotiaasta Aleksandr Kruzesta kuin hyvää sanottavaa. Toisin kuin monet muut ikäisensä opiskelijat hän ei kiertänyt asepalvelusta vaan suoritti tunnollisesti kansallisvelvollisuutensa.
Tänä keväänä Voronezhissa opiskelevan Kruzen piti puolustaa ääriajattelua käsittelevää väitöskirjaansa. Sen sijaan hänet tuomittiin helmikuussa kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan ekstremismin eli ääriajattelun levittämisestä internetissä. Oikeus katsoi, että Kruzen Venäjän suurimman sosiaalisen median Vkontakten sivuille lataamat neljä valokuvaa lietsoivat vihaa juutalaisia ja kommunisteja vastaan sekä yllyttivät hallituksen vastaiseen väkivaltaan. Tuomio rapsahti, vaikka Kruze kertoi julkaisseensa kuvat osana tulevaa väitöskirjaansa.
Kruzen tapaus on tuorein esimerkki Venäjällä kiristyvästä internet-sensuurista. Bloggaajille ja muille netinkäyttäjille on viime aikoina läiskitty vankilatuomioita kiihtyvällä tahdilla. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan ainakin 55 ihmistä on vuodesta 2015 lähtien tuomittu vankilaan sopimattoman aineiston julkaisemisesta netissä. Rangaistuksen keskimääräinen pituus on kaksi vuotta. Tuomioon on useissa tapauksessa riittänyt viestin jakaminen tai jopa pelkkä tykkääminen sosiaalisessa mediassa.
Internet on Putinille CIA:n salajuoni
Vallanpitäjät heräsivät verkon aiheuttamaan uhkaan toden teolla kuusi vuotta sitten. Opposition sosiaalisen median avulla organisoimat Bolotnajan aukion mielenosoitukset Moskovassa tulivat vuonna 2012 presidentiksi palanneelle Vladimir Putinille ikävästi puun takaa. Jo aikaisemmin hän oli kutsunut internetiä ”Yhdysvaltain tiedustelupalvelun CIA:n salajuoneksi”.
Uudelle presidenttikaudelle valmistautuvan presidentin huoli on nyt entistä ajankohtaisempi. Ennusteiden mukaan nettiliittymiä on tänä vuonna lähes 80 prosentilla aikuisväestöstä.
Vuodesta 2012 Kreml on yrittänyt keksiä keinoja internetin kahlitsemiseksi. Verkkosensuuria kiristäviä lakeja on tehtailtu duumassa hiki hatussa. Vuodesta 2014 lähtien sivustojen sulkemiseen ei enää ole tarvittu oikeuden päätöstä, vaan asiasta on voinut päättää yksin liittovaltion viestintävirasto Roskomnadzor tai syyttäjävirasto.
Kremlissä unelmoidaan venäläisestä palomuurista?
Venäjällä on arveltu, että Kremlin tavoitteena on venäläinen versio Kiinan palomuurista, jossa tietojen suodatus on tiivistä ja verkko toimii maailmanlaajuisessa internetissä omana yksikkönään. Lehtitietojen mukaan kokeilut itsenäisen venäläisen verkon aikaansaamiseksi ovat kuitenkin tähän asti epäonnistuneet.
Tavoitetta ”suvereenista internetistä” pohjustettiin vuonna 2015 voimaan astuneella "henkilötietolailla". Se velvoittaa internetissä toimivat yritykset varastoimaan käyttäjiensä tiedot venäläisille palvelimille turvallisuuspalvelu FSB:n valvontaan. Kohteina olivat etenkin suuret länsimaiset sosiaalisen median jättiläiset kuten Facebook ja Twitter sekä hakukone Google. Ne ovat tiettävästi kieltäytyneet Venäjän vaatimuksista.
Roskomnadzorin ja läntisten internetjättien kissa ja hiiri -leikki on saanut julkisuudessa lähes hupaisia piirteitä. Sulkemisuhkausten jälkeen yritykset ovat ravanneet Moskovassa ja luvanneet tehdä myönnytyksiä, mutta mitään ei tapahdu.
Twitter on luvannut siirtää venäläisasiakkaidensa tiedot Venäjällä sijaitseville servereille tämän vuoden alkupuoliskolla. Asiantuntijat suhtautuvat lupaukseen epäillen.
Samaan aikaan paineet kasvavat Kremlissä sensuurin kiristämiseksi. Oppositiohahmo Aleksei Navalny nöyryytti viime vuonna vallanpitäjiä YouTube -kanavalla Putinin liittolaisia koskeneilla lahjontapaljastuksillaan. Navalnyin pääasiassa maan suurimman sosiaalisen median Vkontakten kautta junailemia mielenosoituksia nähtiin Venäjällä ainakin 80 kaupungissa. Protesteihin osallistui kymmeniä tuhansia ihmisiä. Huomionarvoista niissä oli nettisukupolvea edustavien nuorten ja jopa teini-ikäisten runsas osanotto.
Viime vuonna Putin hyväksyi virtuaaliset erillisverkot eli VPN-palvelut kieltävän lain, jolla pyritään estämään verkon käyttö nimettömänä. Suurimmat alan yritykset ovat toistaiseksi uhmanneet lakia avoimesti. Asiantuntijat uskovat, että anonymiteetin kieltäminen oli tähdätty Telegramin ja Signalin kaltaisia Venäjällä suosittuja viestipalveluja vastaan. Ne mahdollistavat viestien salaamisen niin, että lähettäjän tiedot jäävät piiloon, FSB:n ulottumattomiin.
Asiantuntijat: Kiinan juna meni jo
Venäjän verkkosensuurista vastaavat viranomaiset ovat viime vuosina vierailleet taajaan kiinalaisten virkaveljiensä luona. Lehdissä on arvailtu maiden pyrkivän yhteistyöhön internetin valvonnan alalla.
Asiantuntijoiden mielestä Kiinan imitoiminen olisi Venäjälle vaikeaa. Toisin kuin Venäjällä, yksinvaltaisessa Kiinassa ymmärrettiin jo alusta lähtien, että internet on vallanpitäjille myös poliittinen haaste. Kiinan mallia on vaikeaa soveltaa Venäjän kaltaiseen verkkojärjestelmään, joka on saanut kasvaa lähes rajoittamatta 20 vuoden ajan.
Venäläinen blogaaja Elia Kabanov uskoo, että kansainvälisistä alan yrityksistä esimerkiksi YouTube on jo liian suuri, jotta Venäjä lähtisi sulkemaan sitä. Se on hyödyllinen myös hallituksen kannalta. Venäjän ulkomaanpropagandan ykkösnyrkki RT-kanava kehuu olevansa YouTuben näkyvin uutismedia.
Kreml on aika ajoin painostanut YouTubea poistamaan itselleen epämieluisia videoklippejä. Kabanovin mielestä sekään ei ole ratkaisu.
Venäjän verkkosensuuriin ja turvallisuuspalveluihin perehtynyt toimittaja Andrei Soldatov kertoo Moscow Timesin kolumnissa pitävänsä epätodennäköisenä, että Kreml lähtisi seuraamaan suuren itäisen naapurinsa jälkiä.
Yhteistyön esteenä ovat myös ns. ”yleiset syyt”. Venäjällä tuskin olisi mitään nykyisestä länsimaisesta teknologiasta eroon pääsemistä vastaan, mutta ajatus internetin nojautumisesta kiinalaiseen teknologiaan saa maan turvallisuusviranomaiset kavahtamaan.
– En pitäisi mahdottomana, että Kremlissä päätettäisiin lopulta kieltää jokin suurista läntisistä internetjäteistä – vaikka väliaikaisesti. Toinen vaihtoehto on lähettää ihmisiä lisää vankilaan. Houkutusta jälkimmäiseen lisää sekin, että kaikkein arkaluontoisin materiaali on Yhdysvaltojen sijasta yleensä tuotettu kotimaassa, Soldatov muistuttaa.