Minna Canthin laajan novellin Kauppa-Lopo viimeisiltä riveiltä löytyy viiden sanan mittainen, kahdesta lyhyestä lauseesta kokoonpantu harmittoman oloinen virke: "Rouva soitti pianoa, lapset tanssivat."
Älykkään ja valppaan lukijan mielenrauhan kannalta virke on mitä harmillisin ja häiriöisin. Novelliin ladattu epäoikeudenmukaisuus, kohtuuttomuus ja kärsimys räjähtävät huippuunsa juuri tämän virkkeen kohdalla, joka kuvaa vankilaan kyörättävän nimihenkilön näkyä ikkunalasin takaa.