Kolumni

Il­ta­len­kil­lä - Tornion kes­kus­tan yleis­il­me on siis­tiy­ty­nyt kol­men­kym­me­nen vuoden aikana

Saarenpään alueelseenkohdistuu selvästi muutospaineita ja samalla sen yhtenäinen ilme on vaarassa lähteä hajoamaan.

-
Kuva: Tuulikki Kourilehto
Kolumni

Korona-aikana on tullut kierrettyä Suensaarta kävellen ja samalla tarkastellen keskikaupungin rakennuksia. Miltä juhliva kaupunkimme näyttää ja miten se on kehittynyt?

Yleisilmeen voi kyllä sanoa siistiytyneen huomattavasti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana.

Tornio säilyi yhtenäisenä puukaupunkina aina 1950-luvulle saakka. Tornionlaakson museolla on hieno ilmakuvasarja tuon aikakauden kaupungista. Sota-ajan jälkeen kaupungin asukasluku lähti nousuun ja Torniossa oli kova asuntopula.

1960-luvulla käynnistyi myös kaupungin teollistuminen. Silloisten kehitysnäkymien valossa keskusta-alueelle laadittiin asemakaava, joka mahdollisti asuntorakentamisen Suensaarella 6 500 asukkaalle.

Nykyisin saarella asuu noin 4 000 torniolaista. 1960-luvun hengen mukaisesti ryhdyttiin purkamaan vanhoja huonokuntoisiksi katsottuja pihapiirejä ja tehottomasti rakennettuja pankkitontteja.

Tilalle haluttiin kerrostaloja asuntoineen ja liikehuoneistoineen. Purkamisinto oli kova ja samalla menetettiin myös useita hyväkuntoisia vain noin 50 vuotta vanhoja arvorakennuksia. Seurauksena oli, että Tornion keskusta-alue kärsi vuosikymmeniä keskeneräisyydestä ja hajanaisesta ilmeestä. Tuolloin tyhjäksi purettuja tontteja on rakennettu aivan viime vuosiin asti.

1990-luvun kaupunki-ilme oli hyvin hajanainen ja pirstaloitunut. Viimeisten vuosikymmenien aikana on rakentamisessa keskitytty kaupunkikuvan eheyttämiseen ja tyhjien aukkojen täydentämiseen.

Kaupunkikuva on selkeytynyt ja täydennysrakentaminen on lisännyt koko saaren viihtyisyyttä. Vanhaa kaupunkiperinnettä Torniossa edustavat ennen muuta Suensaari ja sen länsireunassa olevat kaksi vanhinta katua. Tällä alueella tulee jatkossakin säilyttää alkuperäinen kaupunkirakenne, joka edustaa vanhinta kerrostumaa aina 1600-luvulta lähtien.

Keskusta-alueen rakennusten ajallinen kerrostuneisuus on historialliselle kaupungille rikkaus ja sitä tulee vaalia.

Viime aikoina purkaminen on kohdistunut sodan jälkeiseen rakennuskantaan. Näitä rakennuksia on säilynyt erityisesti Saarenpäässä.

Alue on tunnetun arkkitehdin Otto I. Meurmanin suunnittelema ja hänen ajatuksenaan oli, että alueesta muodostuu vihreä, viihtyisä pientaloalue, jonka rakentamisen ilme on hillityn yksinkertainen. Tällä hetkellä alueelle kohdistuu selvästi muutospaineita ja samalla sen yhtenäinen ilme on vaarassa lähteä hajoamaan.

Suensaaren puistoista osa on yli satavuotiaita ja niistä on pidetty hyvää huolta. Puistot ja viheralueet ovat keskusta-alueelle tärkeä viihtyisyystekijä.

Erityisen hienona voidaan pitää saarta kiertävää ulkoilupolkua ja sen tarjoamaa lenkkeilymahdollisuutta. Valitettavasti uusimmasta toristamme, Viktorian torista, ei ole aivan kehittynyt sitä kaupunkeja yhdistävää olohuonetta mitä alkujaan suunniteltiin. Siinä meillä on jatkossa parantamista.


Kirjoittaja on museonjohtaja