
”Iloitkaa!”
Noin meitä kehotetaan Uuden testamentin kirjeessä filippiläisille. Kristittyinä meillä on aina toivo paremmasta. Vaikka kaikilla meillä toisinaan menee elämässä huonosti, ei ole tarkoitus, että muserrumme huoliemme alle. Niinpä elämänasenteenamme voisikin olla ilo ja kiitollisuus, se helpottaisi omaa ja lähimmäisenkin elämää.
Toisinaan itsekseni mietin, että mitenköhän sen sellaisen ilon näkökulman saisi elämään. On tietysti monia asioita, joista voi iloita. On koti ja perhe, läheiset. Hyvä terveys on varmasti tärkeimpiä ilon aiheita. Myös ystävistä saa iloita, heidän kanssaan yhdessä vietetystä ajasta. Ihanat harrastukset, vaikkapa musiikki tuottaa paljon iloa. Pienenpienet lapsenlapset ovat ilon ja kiitollisuuden aihe, jos Luoja on sellaisilla siunannut. Jokaisella meillä lista ilon aiheista on erilainen, omanlainen. Kokemus ilosta ja ilon aiheistakin on yksilöllinen. Mutta jokaisen pitää nyt ottaa kynä käteen ja kirjoittaa se oma ilolista. Silloin on helpompi muistaa, mitä kaikkea hyvää omassa elämässä on, kun oikein keskittyy huomaamaan sen. Tuo filippiläiskirjeen kohta jatkuu vielä: ”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon.” Meitä kehotetaan siis myös lempeyteen siellä Raamatussa. Ja vielä Paavali jatkaa: ”Ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä on oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista.” Melkoisen huikea on tuo kaikkien ajatusten luettelo.
Siis iloa, lempeyttä ja hyviä ajatuksia meille kaikille! Kaiken tuon ytimessä on kokemus siitä, että meitä on rakastettu ensin. Olemme rakastettuja. Olemme saaneet lahjoja elämäämme, kaiken sen mikä nyt lukee ilolistallasi ja enemmänkin. Kristuksen meille osoittama rakkaus näyttää suuntaa elämäämme.
Virsi 338 sanoittaa meille tätä kristitylle armosta annettua elämänasennetta näin:
Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
”Niin kuin päiväs, niin on voimas aina.”
Tähän turvaan yhä uudelleen.
Minna Niiranen
seurakuntapastori
Keminmaan seurakunta