Vielä 1960-luvulla oli yleistä, että lappilaiset poromiehet pukeutuivat lapinpukuun myös nykyisen saamelaisalueen ulkopuolella. Lapinpukua pidettiin poromiehen asuna eikä sen käyttöä nähty ongelmana esimerkiksi Lapin keskiosissa.
Vähitellen asenne muuttui. Saamelaiset rupesivat oikeutetusti valvomaan oikeuksiaan. Korostettiin, että kysymyksessä on nimenomaan saamelaisten kansallispuku. Lantalaisia, jotka pitivät lapinpukua, arvosteltiin.
Keski-Lapin poromiehet jättivätkin siepakat ja ihokkaan vintille. Lapin lukioiden penkkarijuhlista lapinpuvut katosivat pari vuosikymmentä myöhemmin. Matkailubisneksessä lapinpukua hyödynnetään edelleen.
Oliko poromiesten tavassa pitää lapinpukua kysymys saamelaiskulttuurin hyödyntämisestä tai jonkin sortin riistosta? Tuskin. Monella poromiehellä on ainakin jossakin määrin saamelaiset juuret.
Paljon taisi olla myös lantalaisia, jotka poromieheksi ryhtyessään ottivat käyttöön "poromiehen asun". Ehkä sen avulla saattoi osoittaa olevansa poromies.
Savukoskelainen kansanedustaja Eeva-Maria Maijala (kesk.) on pyrkinyt saamelaisrekisteriin, mutta toistaiseksi heikoin tuloksin. Tiistaina hän aikoo vetää Kemin-Lapin puvun ylleen itsenäisyyspäivän vastaanotolle Helsingissä. Maijalan puoliso on ollut ennenkin linnan juhlissa puku yllään.
Onko Maijalan käytös provokaatio? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy. Moni saamelainen varmasti kokee, ettei Maijalan pitäisi laittaa lapinpukua ylleen. Toisaalta moni itsensä keminlappalaiseksi mieltävä taitaa kokea, että Maijala on oikealla asialla. Poronhoito elää itärajalla yhä vahvana, mutta saamenkielen taito on kadonnut.
Saamelaiskiistassa yksi keskeinen kysymys on, millä tavalla saamelainen määritellään. Katsotaanko polveutumista? Ovatko henkilön esi-isät ja äidit olleet saamelaisia? Kuinka monta sukupolvea pitää mennä taaksepäin? Vai määritteleekö ryhmä, kuka on oikea saamelainen? Pitääkö saada ryhmän hyväksyntä?
Näitä ongelmia on yritetty ratkaista jo usean hallituksen voimin, mutta laihoin tuloksin. Tehdyt tutkimuksetkin ovat osoittautuneet hyödyttömiksi. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituskin yrittää nyt tiettävästi löytää keinon, jolla Suomi voisi ratifioida kuuluisan ILO-sopimuksen. Ratifiointi edellyttää kaikilta osapuolilta kykyä sopia. Toistaiseksi tällaista kykyä ei ole ollut. Olisiko nyt oikea aika?