Hieskoivun lehtien puhkeaminen on aikaistunut Itä-Lapissa viimeisen vajaan 40 vuoden aikana reilulla viikolla, ilmenee Sallan Värriön tutkimusasemalla tehdystä seurannasta.
Vuonna 1982 koivut tulivat Pohjois-Sallassa hiirenkorvalle keskimäärin 8. kesäkuuta. Nyt hiirenkorvat tulevat jo toukokuun loppupäivinä. Suppeiden elinympäristöjen kasvit joutuvat vaikeuksiin olosuhteiden muuttuessa.
Suomen vuosikeskilämpötila on noussut 1800-luvun puolivälistä lähtien noin 2,3 astetta. Muutokset ovat voimakkaampia, mitä pohjoisemmas mennään.
Yksittäisen havaintoaseman mittaukset eivät sinällään kerro koko maan tilanteesta, mutta osoittavat paikallisen vaihtelun olevan suurta. Värriön asemalla sama 2,3 asteen nousu on tapahtunut vuoden 1975 jälkeen.
Luminen aika lyhentynyt viikoilla
Myös lumipeitepäivät ovat vähentyneen viimeisen 40 vuoden aikana noin 5,5 päivää vuosikymmenessä, yhteensä noin kolmen viikon verran.
Talvi lyhenee tutkimusaseman seurannan perusteella molemmista päistä. Syksyisin lumipeite tulee myöhemmin ja lähtee keväällä aiemmin. Lyheneminen on ollut voimakkaampaa syksyllä kuin keväällä.
Seurauksena kasvukausi pitenee. Useimpien kasvien olosuhteet paranevat lumen sulaessa aiemmin ja lämpötilan ylittäessä kasvukauden rajana pidetyn viiden asteen vuorokausikeskiarvon aiemmin keväällä.
Vaikka olosuhteet näyttävät muuttuvan esimerkiksi juuri koivun osalta paremmiksi, joidenkin tunturikasvien osalta suunta on huono.
Esimerkiksi lumenviipymäpaikoilla tai muissa rajoittuneissa elinympäristöissä elävät eliöt joutuvat ahdinkoon. Närvänä, jonka eteläisin kasvupaikakka Suomessa sijaitsee Takkaselkätunturissa, hieman Värriötunturin eteläpuolella, kasvaa vain korkeimpien tuntureiden lakialueilla. Värriön tutkimusasemalla arvioidaan, että muuttuvat olosuhteet tulevat koitumaan kasvin kohtaloksi, sillä se ei voi paeta ylemmäs tunturin rinteeseen.
Nopeasti muuttuvat olosuhteet antavat etulyöntiaseman eliöille, joilla on laaja esiintymisalue. Eläimet ja kasvit siirtyvät kohti sopivia olosuhteita. Lajiston monimuotoisuus kuitenkin kärsii, sillä suppeille elinalueille erikoistuneet lajit häviävät kilpailun olosuhteiden muuttuessa.