Suomessa on meneillään ihmiskoe, missä testataan suomalaisten home- ja sisäilmaongelmakestävyyttä. Vaikka tiedossa on jo, että kestävyys on heikko ja moni on menettänyt testauksessa terveytensä, koe jatkuu.
Rakennetun omaisuuden tilaa seuraava Roti 2017-raportti on lohdutonta luettavaa. Sen mukaan Suomen rakennusten korjausvelka on 30–50 miljardia euroa ja velka kasvaa noin kolmen miljardin euron vuosivauhdilla. Valtaosa välitöntä remonttia kaipaavista taloista on julkisia rakennuksia, kuten kouluja, päiväkoteja, terveyskeskuksia, vanhainkoteja ja virastotaloja, joissa oleskelee päivittäin vähintään puoli miljoonaa suomalaista: lapsia, nuoria, vanhuksia ja työikäisiä aikuisia (Kauppalehti 12.4.).
Kuntaliitto on laskenut, että tuhatkunta koulua kärsii jonkinasteisesta homeongelmasta. Sen lisäksi sadoissa kouluissa on sisäilmaongelmia. Suomen rakennusinsinöörien liitto arvioi, että 70 prosentissa kouluista on kosteusvaurioita.
Jos on korjaaminen kallista, halvaksi ei tule myöskään sairastaminen. Roti-raportin mukaan rakennusten vaurioista ja huonosta sisäilmasta syntyy 3,4 miljardin euron lasku työajan menetyksinä, tuottavuuden laskuna ja sairauskuluina.
Ongelma on tuttu Meri-Lapista Tunturi-Lappiin. Syytkin ovat tiedossa. Rakennusten suunnittelu on ollut kelvotonta. Rakentamisessa on tehty isoja virheitä ja valvonta on pettänyt. Rakennuksia on käytetty väärin ja huoltotöitä on nuukuuksissa laiminlyöty.
Useimmissa Lapin kunnissa mietitään parhaillaan sitä, mitä susirakennuksille pitäisi tehdä. Liian usein ei tehdä mitään tai jos jotakin tehdäänkin, niin lähinnä korjaillaan, jotta voidaan sanoa, että jotakin on tehty. Näin siitä huolimatta, että alan asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, ettei kelvotonta kannata korjata, vaan se pitää purkaa. Uuden rakentaminen on loppupelissä aina luotettavampi, ja lähes aina myös halvempi ratkaisu.
Moni kuntapäättäjä muistuttaa tässä vaiheessa siitä, ettei kunnan rahakirstussa ole remonttirahaa – hyvä kun se riittää lakisääteisten palvelujen pyörittämiseen. Tällainen asenne kielii siitä, ettei päättäjä ole kohdannut kyseistä ongelmaa itse, eikä ymmärrä sen vakavuutta.
Kyse on ihmisten terveydestä, jota ei voi mitata rahassa. Home- ja sisäilmailmaongelmat ovat sairastuttaneet tuhansia ihmisiä, osan loppuiäksi. Tämä joukko kasvaa päivittäin. Se vasta kalliiksi tuleekin yhteiskunnalle.