Luin kuukausia sitten vantaalaisen Eija Salon haastattelun Helsingin Sanomista. Teksti ei ole jättänyt rauhaan.
Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Salo kertoo jutussa elämästään: kaikesta muusta kuin vuokrasta ja lapsen ruuasta voi tinkiä. Lääkkeistä hän jättää joka toisen ottamatta. Hampaita on jouduttu poistamaan, koska rahapulassa hoito on viivästynyt.
Pysäyttävintä jutussa on loppu: "Jos tietäisin, että tytär pääsee läpi syksyn ylioppilaskirjoituksista, tahtoisin ostaa hänelle ylioppilaslakin.