Tämä vuosi on todella merkittävä vuosi. No joo, Suomi 100, mutta minä 40!
Silla lailla kivasti tehtiin, että minulle ja ikätovereilleni pyöräytettiin ihan oma tv-sarja. Siitä kiittävät kaikkien nelikymppisten ja sitä nuorempien vanhemmat. Pikku Kakkonen täytti 40 tällä viikolla ja siitä saakka se toiminut oivallisena lapsenvahtina, jonka aikana on ollut mahdollista pestä pyykkiä, ottaa tirsoja, tehdä ruokaa tai lisää lapsia.
Suosikkini oli Pelle Hermanni, jonka jaksoja katselin viimeksi marraskuussa Youtubesta. Hermukan tapa puhua naurattaa minua suunnattomasti. En ole varma onko omilla lapsillani kehittyneempi huumorintaju. Luultavasti.
Tänä vuonna neljäkymmentä täyttää toinenkin tärkeä ikätoverini: Star Wars eli Tähtien sota. Ensimmäinen Star Wars -leffa julkaistiin toukokuussa 1977. Ihan heti en päässyt Tähtien sodan makuun, koska olin tuolloin vain kuukauden ikäinen.
Ensimmäiseen Tähtien sota -kokemukseni oli joskus vähän yli kymmenenvuotiaana. Katsoimme isäni ja sukulaisteni kanssa kaikki alkupään elokuvat läpi yhdessä päivässä. Muisto on minulle tärkeä. Ehkä tärkeämpi kuin heille, joiden kanssa katsoin elokuvan.
Joskus sanotaan, ettei lapsuudesta mieleen jää kohokohdat tai matkat, vaan se tavallinen arki. Olen eri mieltä. Ensimmäinen kerta Skywalkerien maailmassa oli minulle merkityksellinen. Enkä ole ainoa.
Myöhemmin olen katsonut elokuvia uudestaan ja uudestaan. 1999–2005 julkaistutkin elokuvat hyväksyn, vaikkeivät tosifanit niistä innostuneetkaan.
Reilu vuosi sitten ilmestyi Tähtien sodan seitsemäs elokuva, joulukuussa kahdeksas. Tällä hetkellä tulossa ovat elokuvat Episodi VIII ja IX sekä elokuva Han Solosta.
Uudet elokuvat tuottava media yhtiö Walt Disney osti Tähtien sota -elokuvaoikeudet omistaneen Lucasfilmin reilulla neljällä miljardilla dollarilla. Aika monta elokuvaa pitää tehdä, jotta Disney saa omansa pois.
Sepä ei minua haittaa. Tähtien sota ja Pikku Kakkonen, jos rahahanat pysyvät auki, vanhenevat kanssani. Saanko vielä neljänkymmenen vuoden päästäkin katsoa Pikku Kakkosta kaksitehovirtuaalilaseillani? Teemmekö eläkeläiskerhon kanssa retken elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa Han Solon ja prinsessa Leian (rauha hänen muistolleen) lastenlastenlasten edesottamuksista?
Olenko kasikymppisenä edes hengissä? Vai kasvanko viljaa, koska elintapani ovat niin epäterveelliset: stressaan, katson liikaa telkkaria, juon vinkkua ja kävelen suin päin suojatielle?