Kansanedustaja Sara Seppänen (ps.) rakentaa kansalaisten keskuuteen vastakkainasettelua: ”tavallinen ihminen” ja erilaiset, enemmistö ja vähemmistö. Kuinka ollakaan, erilaisia ovat niinkin erikoiset ihmiset, jotka makoilevat Mennerheimin tiellä ja marssivat nahka-asuissa.
Vaikka kuvaus sopii paremmin perussuomalaisia äänestäviin natsihenkisiin marssijoihin, Seppänen tarkoittanee pride-väkeä.
Valheellisen vastakkainasettelun mukaan nämä erilaiset ihmiset eivät herää aamulla, eivät mene töihin, eivätkä maksa veroja. Eivät kasvata lapsiaan, eivät marjasta, eivätkä kalasta. Eivät sauno, eivät nauti luonnosta, eivät rakasta lähimmäisiään. He eivät myöskään arvosta rauhaa, työtä ja yhteisöllisyyttä.
Niin tekevät sen sijaan tavalliset ihmiset. Tavalliselle ihmiselle yhteiskunta Seppäsen mukaan tarjoaa harvoin etuuksia. Päivähoidon, peruskoulun, terveydenhuollon ja infrastruktuurin kansanedustaja unohtaa sujuvasti kuten myös saamansa ilmaisen korkeakoulutuksen.
Tavallinen ihminen joutuu kuulemma selittelemään tavallisuutensa. Tavallisen ihmisen kuvauksesta Seppäsellä puuttuu lenkkimakkara. Tavallinen ihminen on kirjoittajalle tietenkin tyytyväinen suomalainen.
Kirjoitus on tavallisuuden populismin kukkanen. Opettajan koulutuksen saaneelta odottaisi enemmän vivahteiden tajua ihmisyydestä, heidän yksilöllisyydestään ja yksityisestä ja yhteiskunnallisesta elostaan.