Hyvinkään ampumisessa haavoittunut nuorempi konstaapeli Heidi Foxell kertoo uudessa kirjassa selviytymistaistelustaan tragediasta toiseen. Hän on sitkeästi kuntouttanut itseään opiskelun ja työelämän pariin, vaikka välillä usko on ollut vähällä hiipua.
Teemu Potapoffin kirjassa (Docendo) Foxell kertoo elämästään aina lapsuudesta asti. Perheeseen Vaasassa kuului yrittäjäisän ja lähihoitajaäidin lisäksi isosisko. Äiti oli tiukka, mutta hänestä tuli tyttärelle kullanarvoinen tuki ja turva haavoittumisen jälkeen.
Ala-asteella poikatyttö joutui kiusatuksi, mikä nakersi itseluottamusta.
– Haukkuminen ja satunnainen fyysiseksi yltynyt kiusaaminen löivät minut maahan ja kasvattivat kuorta ympärilleni. Aikuisiälläkin minun on ollut vaikea päästää uusia ihmisiä lähelleni.
Voimaa hän sai kuitenkin jalkapallosta ja pelikavereilta Vaasan Sportista. Maalivahdin uran muistettaviin hetkiin kuului HJK:n paidassa voitettu Liigacup.
Jo pienenä Foxell päätti, että hänestä tulee poliisi. Elektroniikka-asentajan tutkinto ammattikoulussa oli vain välivaihe kohti unelmaa. Armeijaan meno antoi uusia eväitä, kuten johtajakoulutuksen Reserviupseerikoulussa.
Mieluisat opinnot katkesivat
Poliisikoulussa Foxell viihtyi, mutta mielikuva ammatista muuttui.
– Olin aina jotenkin kuvitellut sen fyysisen puolen olevan tärkeässä roolissa. Luulin, että tilanteet pitäisi ratkaista nopeasti, mutta totuus olikin toinen: mitä enemmän tapahtumapaikalla käytetään aikaa ja puhutaan tilanteessa mukana olevien kanssa, sitä parempi lopputulos saadaan.
Vain pari kuukautta ennen ampumista vuonna 2012 Foxellin isä kuoli pudotessaan veneen yläkannelta. 24-vuotias tytär ehti sen jälkeen jatkaa kenttäharjoittelua Hyvinkäällä vain tovin ennen kohtalokasta laukausta.
Partio sai hälytyksen keskustaan, jossa mies tulitti kiväärillä katolta kadulle. Foxell haki auton takaosasta taktisia liivejä, kun sai osuman. Hän arvelee päällään olleiden kevyempien vetoketjullisten liivien pahentaneen vammoja.
– Jos luoti ei olisi ottanut kimmoketta lukosta, se olisi suurella todennäköisyydellä mennyt läpi ja olisin selvinnyt vähemmin vammoin. Mutta vetoketjun lukko sai luodin muuttamaan suuntaansa, joten nyt se jäi poukkoilemaan vatsaani tuhoten suolistoni, kunnes se porautui lonkkaluuhuni.
Takaisin pyörätuoliin
Kirurgi Ari Leppäniemi kertoo, että Foxellille tehtiin yli 50 leikkausta ja lisäksi muita anestesiaa vaativia toimenpiteitä ainakin yhtä paljon. Myöhempinä vuosina operaatioita kertyi lisää.
Pitkän leikkauskierteen jälkeen Foxell alkoi kuntoutua ja pääsi jo jaloilleen, kunnes epäonnistuneesta tähystyksestä tullut selkäydinvamma vei hänet taas pyörätuoliin. Uusina takaiskuina tulivat vielä sairastuminen leukemiaan sekä tänä vuonna vakava verenmyrkytys.
Ampujaa Foxell kommentoi suorin sanoin. Hän kertoo tunteneensa alkukantaista raivoa miehelle, joka murhasi kaksi viatonta nuorta ja yritti tappaa seitsemän muuta. Foxell uskoo, että mies olisi tehnyt henkirikoksen ennemmin tai myöhemmin.
Tänään Foxell voi paremmin ja myös nauttii elämästä, vaikka ei mitä ilmeisimmin koskaan kävele. Hän jatkaa poliisiopintoja ja käy osa-aikatyössä Vantaan poliisilaitoksella.
– Elämäni on ollut neljä ja puoli vuotta pysäytyksellä. Nyt taas tuntuu siltä kuin elämäni play-nappia olisi painettu uudestaan ja filmi pyörii jälleen.
Heidi Foxell kertoo sairausvuosista ja työhaaveista
Ampumisen jälkeen
– Painoni oli yön aikana noussut miltei kaksikymmentä kiloa. Nesteyttämisen johdosta jalkani keräsivät suunnattomat määrät nestettä…Koska tilanne näytti pahalta, minulle tehtiin hätäleikkaus, jonka aikana molemmat reiteni avattiin sekä edestä että takaa.
Kaupassa neljän vuoden jälkeen
– Se reissu oli yksi iso kulttuurisokki – kuinka paljon kaikki olikaan muuttunut noiden vuosien aikana! Joka kaupassa oli kunnolliset hedelmä-vihannesosastot, moniin ruokiin oli lisätty proteiinia, ja mihin kauppaan sitten meninkin, sieltä löytyi smoothieja.
Leukemiaan sairastuminen
– Jossain kohtaa diagnoosin saatuani kysyin lääkäreiltä, olisiko mahdollista, että sadat ja taas sadat minusta otetut röntgenkuvat olisivat vaikuttaneet leukemian puhkeamiseen. Vastaus tiedusteluihini oli suora – jopa epäilyttävän yksioikoinen: ei.
Poliisin työstä
– Voi olla, että en voi koskaan tehdä täysiä tunteja, mutta ainakin puolikasta päivää. Minulle olisi iso juttu, jos vain saisin tehdä töitä.
Murhaaja toimi vakaasti harkiten
Hyvinkään ampumisessa 26. toukokuuta 2012 kuoli kaksi ja haavoittui seitsemän ihmistä.
Kenttäharjoittelussa ollut 24-vuotias poliisiopiskelija Heidi Foxell sai vatsaansa hengenvaaralliset ampumavammat.
18-vuotias hyvinkääläinen Eero Samuli Hiltunen oli piiloutunut matalan rakennuksen katolle, josta hän tulitti kiväärillä kadulle kiikaritähtäimen avulla.
Hiltunen tuomittiin elinkautiseen vankeuteen murhista, murhan yrityksistä ja vaaran aiheuttamisesta.
Tuomittu ei osannut kertoa veriteolle muuta syytä kuin kaverille hävityn painin ja siitä aiheutuneen raivon sekä häpeän.
Mielentilatutkimuksen mukaan Hiltunen oli syyntakeinen ja toimi vakaasti harkiten. Hän oli esittänyt tappouhkaukset tunteja ennen ampumista ja valmisteli tekoaan huolella.
Surmansa saivat 19-vuotias mies, joka oli Hyvinkään Tahkon pesäpalloilija, sekä 18-vuotias lähihoitajaksi opiskellut nainen.