”Hyvin harva ku­va­tai­tei­li­ja voi olla Antti Tuisku” – Ku­va­tai­tei­li­ja Kalle Lampela kiel­täy­tyy brän­dää­mäs­tä itseään

Kalle Lampela tavoittelee työkseen täydellisyyttä ja kaipaa suurta kertomusta, joka täyttäisi postmodernia ihmistä piinaavan tyhjiön. Mutta onko utopia toteutunut hänen huomaamattaan?

Hämmentävää. Kalle Lampela, 45, ei äkkiseltään vaikuta siltä utopistilta, joka hän on.

Tapaamme kuvataiteilijan ateljeessa Rovaniemen rautatieasemalla. Työtilaan kuljetaan odotusaulan kautta. Oranssissa ovessa lukee, kaiketi turisteja ajatellen: ei rahanvaihtoa.

Lampela on vakava ja vakaa, ikään kuin mentaalisesti maadoitettu. Syntyy vaikutelma, että mieheen voisi iskeä salama ja tämä vain hymähtäisi.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa

Ilmoita asiavirheestä