Porocup: Luonto näytti voi­man­sa – kisa jou­dut­tiin kes­keyt­tä­mään

kolumni: Kuka sinä olet sil­loin, kun kukaan ei ole kat­so­mas­sa?

pääkirjoitus: Esi­mer­kil­lä on voimaa

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Hyvien tapojen puo­les­ta

Muuan mies on osoittanut mieltään polttamalla Koraanin, muslimien pyhän kirjan, jonka sisältö – kuten Raamatun Vanha testamentti – on peräisin molemmille yhteisestä Lähi-idän kulttuuripiiristä.

Otan esimerkin. Toinen Mooseksen kirja, 22. luku (Raamattu, 1938): "Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen. Jos isä kieltäytyy antamasta häntä hänelle, maksakoon mies rahassa morsiamenhinnan niin kuin neitsyestä."

Nykyaikaista lukijaa hämmästyttää, että isä on vahingonkärsijä. Tyttö ei ole itseään koskevan oikeuden omistaja, vaan hänet määritellään isän omaisuudeksi. Tällaista ajattelutapaa sisältävää kirjaa luterilainen kirkkomme pitää pyhänä.

En ole kuitenkaan havainnut, että Raamattua olisi viime aikoina mielenosoituksissa poltettu Suomessa, Ruotsissa tai Irakissa. Toivottavasti ei poltetakaan. Se olisi mielestäni huonoa käytöstä, vaikka olemmekin tuollaisen normin sisältämästä ajattelutavasta lainsäädännössämme luopuneet.

Se on vienyt aikansa, niin kuin monien muidenkin – aikaisemmilta vuosisadoilta perimiemme – uskomusten tulee aikanaan käymään.