Huonot uutiset tapaavat voittaa hyvät. Kaivosteollisuudella on tästä kokemusta. Kittilän kultakaivoksen jätealtaan vuoto oli syksyllä 2015 valtakunnan uutinen. Altaasta pääsi sulfaattipitoista vettä viereiseen Seurujokeen, eikä yhtiö saanut vuotoa heti kuriin. Vaikka kyse oli pienemmästä ja ympäristön kannalta vaarattomammasta vuodosta kuin Sotkamon Talvivaarassa taannoin, kanadalaisyhtiö sai kuulla kunniansa. Samalla sen puhtoiseen kilpeen tuli tahra, jollaisista on tällä alalla vaikea päästä irti.
Sen sijaan vuodon tukkiminen ei ylittänyt valtakunnallista uutiskynnystä. Osa suomalaisista on ehkä yhä siinä luulossa, että vuoto jatkuu, vaikka sen loppumisesta on jo aikaa.
Huono uutinen jätti varjoonsa myös uutisen kaivoksen läheisyydestä löydetystä, uudesta kultaesiintymästä, joka on pitoisuudeltaan samaa luokkaa kuin vanha esiintymä (LK/PS 12.11.). Uusi malmio löytyi Agnico Eaglen omissa etsinnöissä, joihin yhtiö käyttää rahaa vuosittain reilut kymmenen miljoonaa euroa.
Malmion hyödyntämiseen on toki vielä matkaa. Se vaatii paitsi lisätutkimuksia myös uusia ympäristölupia, joihin kuluu helposti vuosia. Jos luvat irtoavat ja uusi malmio on niin rikas kuin uskotaan, Suurikuusikossa on työtä entistä useammalle ja pidempään kuin aikaisemmin on arvioitu. Vanhan malmion on laskettu riittävän vuoteen 2035. Kaivos työllistää nyt noin 800 ihmistä, joista puolet on kaivosyhtiön ja toinen puoli aliurakoitsijoiden leivissä.
Kaivosteollisuuden tai muunkaan teollisuudenalan virheitä ei pidä vähätellä, muttei myöskään liioitella. On hyvä muistaa, ettei valtion nykyisin omistama ja rahoittama Talvivaara ole kaivosteollisuuden koko kuva, vaan murheellinen poikkeustapaus, jota ei pidä käyttää yleistämisaseena. Valtaosa Suomen kaivoksista toimii moitteetta, ja tähän joukkoon kuuluu jälleen myös Kittilän kultakaivos.
Vaikka Suomeen ei ole perustettu vuosiin uusia kaivoksia, niiden yhteiskunnallinen merkitys on yhä suuri. Kaivokset tuovat työtä ja toimeentuloa sinne, missä sitä on usein vähän tarjolla. Kaivosvero olisi tietysti tervetullut, mutta jo nyt kunta ja valtio saavat kaivoksista verotuloja, joilla kustannetaan palveluja. Sitä paitsi nykymaailma ei toimi ilman malmeja.
Kiitos Talvivaaran, moni ei suostu näkemään kaivosten hyviä puolia. He tapaavat moittia kaivosyhtiöitä ahneiksi aarteidemme ryöstäjiksi, jotka jättävät jälkeensä vain tyhjät kuopat sekä raiskatut maat ja vedet.
Kohtuus kaikessa, vaikka elämmekin kärjistämisen kulta-aikaa.