Hyvät uutiset ensin: Suomen talous on kääntynyt vihdoin kasvuun. Sitten huonommat: kasvu on heikkoa, moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna lähes säälittävää.
Kasvu on silti aina kasvua, suunta on oikea. Vienti kohenee, työllisyys paranee ja yritykset uskovat itseensä. Optimismi on levinnyt pohjoiseen asti. Lapin matkailu takoo uusia ennätyksiä, eikä teollisuus kaavaile tehtaiden alasajoja, vaan uusien rakentamista. Malmia etsitään taas ja toiveet uusista kaivoksista on jälleen virinneet.
Jos työmarkkinat toimisivat, kuten niiden pitäisi, työttömyys olisi lähtenyt jo jyrkkään laskuun. Vaan kun eivät toimi. Tilastot kertovat, että työttömiä on suunnilleen 330 000 samaan aikaan, kun työpaikkoja on auki reilut 100 000. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, Suomessa on yhtä aikaa suurtyöttömyys ja työvoimapula. Eikä pula keskity pääkaupunkiseudulle, vaan se koskee lähes kaikkia maakuntia, myös Lappia.
Hallitus on luvannut tehdä kaikkensa ratkaistakseen kyseisen kohtaanto-ongelman. Se aikoo muun muassa purkaa kannustinloukkuja ja notkistaa jäykkyyksiä. Tosin samaa ovat yrittäneet tehdä aikaisemmatkin hallitukset.
Hallituksella riittää muitakin ongelmia ratkottavakseen. Pahimmat niistä ovat rakenteellisia, joita ohimenevä nousukausi ei korjaa. Toki se voi hidastaa ongelmien esiin tuloa eli lykätä ne tulevien hallitusten murheeksi.
Väestön ikääntyminen luo jatkossa entistä isompia paineita julkisen talouden kestävyydelle. Hallitusohjelmassa todetaan, että Suomen velaksi eläminen loppuu 2021, mutta nyt näyttää siltä, että hallitus on joustamassa tavoitteestaan. Samoin käynee työllisyysastetavoitteelle. Jos työllisyysaste ei kohene, julkinen velka uhkaa kääntyä jälleen jyrkkään nousuun.
Hallitus onnistui jäädyttämään – Suomen kilpailukyvyn parantamisen nimissä – palkankorotukset kilpailukykysopimuksella, joka ehti voimaan sopivasti nousukauden alla. Ilo jäänee lyhytaikaiseksi. Ensi syksynä työmarkkinoilla on edessä perinteinen liittokierros, jonka avaa metsä- ja metalliteollisuus. Kiky-pakolla nöyryytetyt palkansaajajärjestöt odottanevat syksyä kuumeisesti ja ehkä revanssimielelläkin.
Toivoa sopii, että palkkaneuvotteluissa pidetään järki päässä puolin ja toisin. Liittokierrokset tapaavat tulla kalliiksi, mutta nyt siihen ei ole varaa. Tärkeintä tässä tilanteessa on tehdä kaikki mahdollinen sen eteen, että työllisyysaste nousee, kuluttajan ostovoima paranee ja valtio pääsee irti velkakierteestä.